Viikonloppuja, viikonloppuja...

Tuli vähän väliä tässä kirjoittelussa kun ei vaan yksinkertaisesti kerinnyt..

Aloitetaan edellisestä kerrasta kun lapset meillä oli, muistaakseni siitä en ole vielä kirjoittanut. Viimeisin kirjoitukseni olikin aikasmoinen turhautumisen multihuipentuma, mutta olkoot, ainakin minulla on nyt jokin keino turhautumistani purkaa. Parempi täällä kuin kotona :)

No niin viimeksi viikonloppu meni ihan hyvin ja nautittiin toistemme seurasta sekä oli hauskaa. Toki oli taasen lapsien kanssa keskustelua mikseivät saa olla meillä, miksi äiti kieltää yms. vaikeita asioita. Kuitenkin yksi positiivinenkin asia oli, vanhempi lapsi kertoi että kaupungin eskarissa alkaa olemaan ihan kivaa. Tämä tottakai meitä ilahdutti kovasti että pikku hiljaa hänkin alkaa pitämään tämän hetkisestä ryhmästään yms. Lapsi kertoi kuinka oli piirrellyt, oppinut viikonpäivät etu ja takaperin, sekä vuodenaikoja. Oli innoissaan uusista asioista joita oli oppinut, kavereita hän kuitenkin kaipaisi lisää kaupungin eskariin. Niitä hänellä ei kuulemma vielä oikein ollut, mutta siltikin kertoi pärjäävänsä vaikka kinoja joidenkin lasten kanssa oli ollut. Keskustelimme harmittavat asiat pois ja jätimme asian sen puolesta sitten siihen. Vanhemman lapsen kanssa on tavattu jo näiden muutaman kuukauden aikana äitiä ongelmien takia, tämäkin selvisi meille sitten kun kyselimme äidiltä hieman lisää tästä kaveritilanteesta. Onneksi kuitenkin parempaan suuntaan mennään jo ihan lapsen itsensä takia.

Lapset olivat meillä pidennetyn viikonlopun jälleen, joka tottakai oli todella kiva juttu. Menin vaan itse sitten mokaamaan lapsien kanssa. Olimme menossa mamman luokse perjantaina kylään kun en sitten katsonut kelloa sen tarkemmin ja matkasimme tottakai täällä meidän luonamme olevan tarhan ohitta ja tietysti siihen aikaan kun siellä oli kaikki pihalla. Huutohan siitä syntyi että pakko päästä siinne moikkaamaan kaikkia. No pakkohan sinne oli mennä tervehtimään ja hauskaa lapsilla oli keskenään sekä huomattiin että kova ikävä oli toisiaan ollut. Kävimme sitten tasapuolisuuden vuoksi myös eskarin puolella sanomassa hei ja kivaa oli sielläkin. Sitten kun pääsimme autoon ja olimme lähdössä kohti mamman kotia tuli hirveä turhautuminen lapsilla ja itkut kun eivät saa olla täällä meillä ja käydä näitä tarhoja/eskareita. Mikä MOKA minulta, nyt ei olisi ehkä saanut mennä sinne koska juuri oltiin toisen paikan kanssa otettu askelia eteenpäin ja nyt sitten mentiin takapakkia koska tahdottiin taas tänne takaisin kovasti ja toisen paikan tarha oli aivan kamala ajatus. Toisaalta minä en tehnyt mitään väärää, olisihan se ollut kamala sanoa lapsille etteivät saa ystäviään käydä tervehtimässä mutta toisaalta taas itseäni aloin soimaan lapsien pahasta mielestä. Jos olisin toiminut eritavalla niin tältä kaikelta oltaisiin vältytty. No tehty mikä tehty ja oli lapsilla myös hauskaakin.

Muutoin viikonloppu oli tosi kiva, kävimme paljon kyläilemässä ja touhuttiin yhdessä kaikkea. Lapset surkuttelivat tosin samoja asioita mitä aikaisemminkin, että äidin kanssa ei tehtyä mitään, ei päässyt uimaan, ei ollut harrastuksia, oltiin vaan kotona ja piti pelata vaan. Äidin luokse lähtö meni suhteellisen ok, toki harmittihan se mutta suhteellisen hyvin meni koska isi vei heidät.Yksi syy mikä harmitti oli että ei päässyt pellolle niin paljoa kuin olisi tahtonut, se varmasti harmitti eniten. Isin kanssa oli kiva olla maataloustöissä ja tehdä kaikkea traktoreiden ja muiden työvälineiden kanssa. Lapset saivat myös mukaansa ison kasan perunoita joita olivat tahtoneet viedä tarhaan näytille kaikille, että kun oli erilaisia, eri kokoisia ja näköisiä pottuja.

Kaiken kuitenkin kruunasi se että isi tosiaan vei lapset vasta maanantai aamusta takaisin äidin kaupunkiin ja vei heidät tarhaan. Tai oikeastaan toisen tarhaan ja toisen 6-vuotis neuvolaan, johon välttämättä isin kanssa tahtoi mielummin mennä. Äiti tottakai änkesi mukaan vaikkei lapsi sitä tahtonutkaan mutta ihan hyvä vaan että tuli koska siellä suunnalla hän on se joka asioita hoitaa.
Neuvola käynti meni hyvin vaikkakin rokotus olikin ihan hirveetä kuulemma.

Siinä se viikonloppu sitten menikin ja nyt oli jo tosiaan toinen viikonloppu kun lapset meillä olivat. Kaksi viikkoa oli välissä ja voi kuinka asiat muuttuvat taas vauhdissa.Osa hyvään ja osa huonompaan suuntaan...

Perjantaina äiti toi lapset luoksemme, lapset oli aivan innoissaan, toki jälleen meni hetken aikaa että alkoivat puhumaan mutta sitä kesti ehkä n. 5 min.
Äiti jäi meille hetkeksi aikaa keskustelemaan isin kanssa tulevista viikonlopuista ja joulusta, että kuinka lapset ovat ja kenellä. Ne asiat tuli suhteellisen hyvin keskusteltua, mikä oli hyvä homma. Siinä sitten samalla kyseltiin hieman äidiltä miten tarhassa on mennyt, mitä näissä vanhempain tapaamisissa on juteltu ja kuinka hänestä lapset siellä pärjäävät. Hän oli tottakai sitä mieltä että kaikki on hyvin. Toki sitten kun kysyin että pyytävätkö lapset ikinä tänne puolelle niin hänen oli myönnettävä että kyllä sitä on hieman juteltu, alkoi myös kertomaan jotain esimerkki tapausta missä vanhempi lapsi siitä oli puhunut/kiukutellut mutta sitten mieheni meni keskeyttämään asian ja kysyi jotian muuta. IDIOOOOOOOOTTI, miksi meni keskeyttämään, onko se tyhmä vai eikö vain halunnut kuulla kun teki pahaa... Ärsyttää ihan sikana miksi meni keskeyttään koska olisi taas tämä äiti puhunut itsensä pussiin ja jäänyt kiinni valehtelusta. Sanoin miehelleni asiasta kun lasten äiti oli lähtenyt ja hän vaan tuumasi että ei hoksinut että eksä vielä jatkoi.. Sanoin vaan että kyllä olisi jatkanut ja paljastanutkin asioita, mutta kun herraa kiinnosti vaan joku koska tarhantäti jää eläkkeelle.. Aarg miten ärsyttävää.. Seuraavan kerran lasten äiti ei taas myönnä yhtään että siellä oltais mitään puhuttu.


No kaikki oli ihan ok kuitenkin siinä, saatiin puhuttua ihan kohtalaisen inhimillisesti asioista ja sitten kun oli aika lähteä niin sitten äiti vaan pyysi lapsilta halausta ja kysyi lapsilta että: "mikä tiimi on maailman paras tiimi, kenen tiimi? Noooh äitin tiimi on paras tiimi, me ollaan paras tiimi.." Lapset oli ihan että jep niin on... Katsoin suu auki että mitä hemmettiä, miksi tuolla tavalla tekee... Onkohan siellä kuinka paljon puhuttu että täällä olisi huonompi tiimi tai käännetty muksuja itsensä puolelle, en tiiä sitten... Tai tiennyt...

Vielä lähtiessään äiti mainitsi että heillä kotona on flunssaa, että jos lapsilla nousee kuume niin sitten lääkäriin. Ei voinut sitten aikaisemmin ilmoittaa että lapset ovat jo hieman kipeitä, ei olis tarvinnut tuoda ollenkaan, mielummin otetaan ne täysin terveinä koska itsellä oli tulossa tärkeä viikko, koulutuksia joka iltapäivä ja ilta joten ei saisi tulla kipeäksi. Eikä kipeitä lapsia kuskata toisesta paikasta toiseen! No tottakai se kuume nousi sitten kovasti jo lauantaina, siinä menikin sitten meidän viikonloppu lapsia hoidellessa kuntoon. Eikä me heitä lähetty kipeänä viemään mihinkään, todellakaan joten ovat vieläkin meillä! Saavat sairastaa nyt rauhassa jotta sitten paranevatkin, onneksi mamma sattui olemaan lomalla. Hän voi hoitaa lapsia päivisin kun olemme töissä sekä iltapäivällä kun toinen meistä on kursseilla. Tänään kuitenkin yritetään vielä lapset takaisin äidilleen koska loppu viikko meillä on kovin täyttä, mutta jos kuumetta niin saavat kyllä vieläkin jäädä tänne. Lapset tottakai ensimmäisenä!

Viikonlopun aikana kuitenkin tuli mitä ihmeellisempiä juttuja lasten suusta joka kertoo siitä että meitä on haukuttu, meitä vastaan ollaan käännyttämässä ja meistä ollaan vieraannuttamassa lapsia.
Lapset puhuivat paljon siitä kuinka paras niiden äiti on, joo kyllähän lapset puhuvat mutta kun se oli jo ihan älytöntä äidin hypettämistä ja kun usein perässä oli että "äiti sanoi/kertoi niin" esim. Äiti on viisaampi kuin sinä ja sitten kun kysyi että kuinka sellaista voit tietää, niin sitten vastattiin että kun äiti sanoi niin. Tai vaikka että "Kuka tämän ruuan on tehnyt?" Vastattiin että Isi... Siihen lapsi vastasi: Äiti sanoi tekevästä parempaa ruokaa kuin te, vaikka tää on kyllä tosi hyvää ruokaa, parempaa kuin äidin. Sitten kun siihen sanottiin että ei äiti voi tietää kuka tekee parempaa ruokaa niin siihen sanottiin taas että kun "äiti sanoi niin".

Kaikista ärsyttävin oli se että vanhempi kysyi multa että "Onko äidin luona meidän parempi asua ja hauskempi kuin täällä teillä kun äiti sanoi niin?" Sanoin siihen että ihan saatte itse päättää kummassa on hauskempi mutta yhtä hyvä on molemmissa ettei äiti voi noin sanoa. Sitten lapset taas sanoi että "Taas äiti valehteli". Kyllä on vaan niin perseestä että tuollaisia puhuu lapsilleen, yksikään lapsi ei tuollaista puhu ja keksi omasta päästään! Ei yksikään! Toivon vaan että lapset oppivat ja ymmärtävät äitinsä puheet ja valheet eivätkä enää pian arvosta sen puheita, koska toi touhu on jo tosi paksua. Kyllä joskus huumorilla voi tehdä mutta nyt niitä tuli niin paljon että kyllä siellä on oikein iskostettu lapsen päähän asioita ja sanoja.

Myöskin se otti päähän että lapset kertoivat etteivät saa nukutuksi äidin luona koska pelottaa ja näkevät painajaisia. En tiedä johtuuko pelaamisesta vaiko muutoin turvattomuuden olosta.
Ainakin peleinä on sellaisia mitkä eivät heille vielä sovellu, on pelejä missä on ikäraja korkea tai nyrkin kuvia. Pelaavat jopa sellaisia pelejä joita minun omat veljeni pelaavat ja sanovat ettei ne pelit todellakaan sovellu tuon ikäisille, koska niissä tapetaan raa'asti ja kidutetaan yms. Ei ihme jos lapset eivät saa nukutuksi öitään, tottakai tuollaiset tulee uniin. Kyselin sitten hieman näistä peliasioista lapsilta, niin kertoivat etteivät saa pelata tuhmia pelejä, mutta isipuoli pelaa niitä. Sitten hain piruuttani kännykälläni netistä GTA 5:n kansikuvan ja kysyin pelaatteko tätä, niin siihen nuorempi 4-vee vastasi: "Joo saadaan katsella joskus, välillä kokeilla ajaa autoa, sitten siinä ammutaan ja kerran siinä oli alasti nainen tanssi tällä tavalla (vetkas omaa kroppaansa kädet ylpäällä)" Siihen vanhempi sitten tuli äkkiä korjaamaan: " että ei saada pelata, ei katsoa ja isipuoli meinaa myydä sen pelin pois ettei saada edes kurkkia sitä". Eli toisin sanoen vanhempi tuli pelastamaan tilannetta ja valehtelemaan meille kun tietää ettei me tykätä että saavat pelata tai edes katsoa noita pelejä!

Nyt ovat saaneet pelata myös mamman luona tabletilla, pikku kakkosta, angry bird rioa ja joitakin pallopelejä koska ovat olleet kipeinä ja parempi pysyä paikallaan. Nyt kyllä ollaan nähty sitten viimeisen päälle pelidemonit ja addiktit, se millaisia nuo lapset voivat olla pelihimoissaan, ikinä aikaisemmin olla nähty niitä tollasina. Vaikka herra jestas olis kuumetta eikä jaksaisi mitään tehdä niin pakko pelata, ei voi nukkua ja kun pelin ottaa pois niin ihan hirvee tabletin etsiminen, kollaaminen, kiukuttelu ja heti huudetaan että kun on tylsää. Leikkiminen ei kuulemma ole kivaa, eikä videot kiinnosta, tahtoo vaan pelata, pelata, pelata. Joka paikkaan kiivetään katsomaan jopa 39 asteen kuumeessa onko tabletti jonkun hyllyn päällä, ihan houreessa silmät kiiluen. Ei vaan niin ku voinut käsittää miten lapsi meneekin noin sekaisin peleistä, miettiä sitten vielä että pelaa sellaisia mitkä ei niille sovellu niin millaisia ne sitten oikein on. En välttämättä edes halua tietää.. Toki tässä varmasti vaikuttaa myös toi kuume mutta siltikin oli aivan kamala nähdä, koska tilanne oli ihan niin kaoottinen että ihan kuin hyvin käyttäytyvistä lapsista kuoriutui eläimiä, eläimiä joilla oli vain yksi määränpää ja se oli pelaaminen. Aivan kamalaa katseltavaa! Toivottavasti lapset saavat äitinsä luona jotain muuta sisältöä elämäänsä pian kuin pelit vain!

Ei mulla taas muuta, eiköhän tuossa taas hetkeksi avautumista. Toivotaan että kaikki menisi parempaan suuntaan!

Heissulivei ja hellät tunteet!

Turhautumista

Nyt on mennyt jälleen pari viikkoa ja lapset saapuvat huomenna meille. Kuinka ihanaa tämä onkin niin alan nyt jo valmistautumaan henkisesti siihen kysymys tulvaan miksi, miksi, miksi.

Lapset kun juttelevat mieltään askarruttavia asioita paljon minulle, ei niinkään isille. Isin kanssa tehdään, touhutaan ja kyllä välillä kysellään mutta enemmän ne kyselyt tulee minulle, toki isin aikana suurimmaksi osaksi mutta minun pitää olla ns. valmiudessa. Enkä tätä pahakseni laita, mutta se on vain raskasta välillä itsellekin.

Kuitenkin tämän kahden viikon aikana on tapahtunut vaikka ja mitä siellä äidin luona sekä asioita myös selvinnyt meille mitä tämä äiti on jälleen valehdellut. En tiedä miksi valehdella lasten kustannuksella mutta kai se on hänelle jotain valtataistelua lapsien hyvinvoinnin kustannuksella, en tiedä.

Tässä viime viikon perjantaina ajelimme mökille mieheni kanssa ja hän soitti lastensa äidille kyselläkseen miten tarhakeskustelut ovat menneet koska ei itse tosiaan sinne paikalle päässyt kun äiti oli sopinut sellaisen ajankohdan joka ei varmastikaan sopinut miehelleni. Puhelua kun sivu korvalla kuuntelin, loksahteli minulla tämän tästä suu auki kun huomasin että päivän selvistä asioista mieheni saa korottaa ääntään eksälleen.

Eksä kertoi että vanhemmalla lapsella on mennyt ihan hyvin eskarissa, mutta ei ole oikein sopeutunut uuteen ryhmäänsä. UUTEEN RYHMÄÄNSÄ, mitä helvettiä, uusi ryhmä, anteeksi kuinka???? Me kerroimme n. vuosi sitten hänelle että meidän tarhassa on jo nyt alettu ryhmäyttämään tätä tulevaa luokkaa jotta ovat sitten kiinteä ystäväpiiri kun siirtyvät esikouluun ja että saavat pehmeän laskun sinne, no mitä kertoi tämä lasten äiti... "Joo samaa on alettu tekemään myös täällä meillä ja hyvin on mennyt". Ja nyt hän jää kiinni valheistaan, ei siellä tarhassa olla moista tehty vaan esikoulu ryhmä on koottu vasta nyt esikoulun alettua. Miksi ihmeessä lasta pitää siirtää hyvästä ryhmästä ihan uuteen, paikasta jossa kaikki toimi hyvin sellaiseen paikkaan missä taas on kaikki uutta ja vaikeuksia varmasti. Nyt käytän voimasanoja uudelleen, MITÄ VITTUA SEN NARTUN PÄÄSSÄ LIIKKUU KUN TEKEE LAPSILLEEN NOIN??? Eikö järki sano että siellä missä lapsella oikeasti on kaikki hyvin, siellä se pidetään eikä tehdä oman tahtonsa takia lapsen elämästä vaikeampaa. Mä en voi käsittää miksi näin, ei sitten mene pieneen tajuntaankaan ja kun kaikki tässä meidän lähipiirissäkin ihmettelee, sekä isovanhemmat yms tätä tilannetta. Tää ei voi enää olla todellista, miksi ihmeessä se valehtelee kaikesta, siis tällaisistakin asioista. Miksei voi hyväksyä että täällä toimi hyvin...

No tuolle ei voi nyt enää mitään, kun oltais tiedetty asiasta taas aikaisemmin, oltais pidetty huolta että lapset on ja pysyy täällä! Nyt vaan pitää niellä kiukku jottei lapset kärsi!

Sitten muistakin asioista on kiukkua nielty taasen... Tämä ihana facebook josta on meidät blokannut pois että nähään vaan päivityksiä joita hän tahtoo meidän näkevän niin kertoi meille taas ihanuuksia heidän elämästään.. Ei siinä mitään, kyllähän lapsista kerrotaan facebookissa, laitetaan kuvia yms., mutta se että meidän luona tehdyt asiat, opetukset yms otetaan siellä opetetuiksi ja kunnia itselleen niin jo on perkele! Tämä äiti kehui kuinka hänen lapsensa ovat lahjakkaita musiikissa, esiintymisessä ja ovat tarhansa ainoita jotka osaavat jo jotenkin uida, että on se hienoo kun he ovat saaneet kaikkea tätä opetettua lapsilleen jo niin varhain. Vitut sanon minä.. Lapset eivät laulaneet, uskaltaneet esiintyä tai osanneet sukeltaa ennen kuin minä näitä taitoja heille opetin. Nyt voin ottaa itselleni näin nimettömästi ja röyhkeesti kunnian. Se olin minä joka heitä muskariin vein, minä joka heitä uimakouluun vein, minä joka ns. roolileikkejä kotona niiden kanssa tein jotta he hieman avautuisivat kuorestaan. Se olin minä joka tein kaikki nuo ja nyt se yks kehtaa kertoa netissä kuinka hän on saanut lapsensa opetettua uimaan, laulamaan, leikkimään tiettyjä leikkejä yms. Tekis mieli sinne sanoa että " nytkö olet saanut ostettua vihdoin lapsille uimahousut, että kylläpä se kesti, että kyllä sitä uimataitoa pitäisi ylläpitää heti kun siihen on opetettu. ja että oletko vienyt muskariin/teatterikerhoon siellä ne kun kerran kerrottiin että sellainen siellä olemassa teillä päin on".... Mutta en viitsi lietsota riitaa, täällä nyt voin narista ja kiehua niin paljon kun tahdon, turvallisesti nimettömänä!


Mutta joo, katsotaan taas mitä viikonloppu tuo tullessaan, tasan tarkkaan oon vittumainen äitipuoli ja nauhoitan jokaisen negatiivisen asian lapsien suusta mitä kuulen... Tiiän se on ihan pyllystä, mutta onpahan asiaa oikeuteen todisteiksi jos sinne joskus mennä joudutaan!

Vaikeuksien vaikeuksia

Nyt lapset olivat meillä jälleen viikonlopun ja se alkoi ihmeellisesti...

Kun haimme lapsia, ei toinen olisikaan tahtonut tulla meille lainkaan vaan olisi tahtonut jäädä äidin luokse. Kuitenkin sitten kun autoon saakka päästiin tilanne muuttui täysin päälaelleen ja kysyttiin että saataisiinko nyt jo olla pidemmän aikaa. Syykin selvisi tähän ihmeelliseen "en halua lähtee"-reagointiin hetken juttelun jälkeen. Äiti oli antanut juuri uusia legoja ennen kun tiesi meidän tulevan hakemaan lapsia. Eihän kesken leikkien ja etenkään uusien lelujen saannin jälkeen haluta lähteä mihinkään. Vittumaisesti äidiltä mun mielestä tehty. No minkäs teet, leluja saa antaa kuulemma aina kun tahtoo eikä se ole lahjontaa tai manipulointia.

No pääsimme kotiin niin alkoi kysely että miksei isin tarhaan enään pääse, etteikö äiti tykkää siitä että olemme isin luona, miksi äiti ei anna meidän tänne tulla, miksi äiti vaan saa päättää asioista, miksi äiti aina pakottaa meitä, miksi äiti ei tykkää isistä, miksi äiti ei tykkää että me tykätään jne.

Kaikista kyselyistä oli se paras kun lapset kysyivät miksi äiti ja isi ovat päättäneet että he ovat vain äidin luona, miksei sitä voitu päättää toisin. Sitten oli pakko sanoa että isi tahtoi lapset isille ja äiti äidille, että sitten oli vain pakko tehdä jokin päätös. Ja lapsien mielestä tämä päätös oli väärä.

Myöskin äidin muutto niin kauas mietitytti lapsia, miksei äiti voisi asua lähempänä? Siihen meidän on vaikea vastata kuten myös noihin kaikkiin muihin kysymyksiin niin ettemme äitiä haukkuisi lainkaan tai saisi syitä äidinkään niskaan. Tuntuu että lapset etsivät syyllistä tällä hetkellä tähän tilanteeseen, eikä tietenkään tahdota ketään siihen asemaan laittaa. Kuitenkin lapset olivat sitä mieltä että äidin pitäisi asua lähempänä ja sanoivat että keskustelevat äidin kanssa asiasta. Tähän emme rohkaisseet vaan keksivät itse asian. Ei noin nuorten lasten pitäisi tuollaisia pohtia tai sanoa kuin pienten aikuisten.

Teimme koko viikonlopun töitä vastaillessamme lapsien loputtomiin kysymyksiin ja miestäni alkoi jo kaduttaan ettei hän mennyt oikeuteen hankkimaan lapsia luokseen. Tiedämme että näin aluksi tilanne on vaikea lasten sekä meidän ymmärtää, että tilanne varmasti rauhoittuu mutta tuntuu vaan niin pahalta. Lähtö äidin luokse venyi toista tuntia kun lapset eivät vain toimineet emmekä viitsineet pakottaa vaatteiden vaihdossa tms. Hirveää mököttämistä sohvan nurkassa kädet puuskassa ja kiukkuinen ilme kasvoilla, yritä nyt sellaista lasta saada vaihtamaan vaatteita puhtaisiin ja lähtemään paikkaan mihin ei tahdo. (oltiin oltu juhlissa ja oli juhlavaatteet päällä, sekä ruokalista nuoremmalla pitkin paitaa, joten näissä vaatteissa ei voinut lähteä äidin luokse)

Viikonlopun aikana aloimme myös äänittämään lasten jutusteluita koska tiedämme ettei äiti usko puheita todeksi ellei itse kuule. Nauhoituksilla kuuluu mm. "mä en tahdo äitille, en, en, en. En halua olla siellä, täällä on paljon parempi, miksen saa olla täällä vaan. en tahdo äidille, mulla ei oo äitiä ikävä, enkä tykkää olla siellä tarhassa. siellä ei ole kavereita, täällä on, miksi mun pitää mennä sinne kun tahdon olla täällä? siellä ei kukaan kuuntele, vaikka sanon. mä en tahdo sinne eskariin, siellä ei opettajalla ole mulle aikaa, ei se kuuntele kun mulla on asiaa. eikä siellä kukaan tahdo leikkiä mun kanssa, ne vaan kiusaa, miksen saa olla täällä? miksei äiti ikinä osta meille leluja, miksi aina vain pelejä? mä tahdon äidin luona muutakin tekemistä." Kamalaa tuollaista on kuunnella ja yrittää vastata toisen tuskaan!

Nyt mennään päivä kerrallaan ja toivotaan että kaikki menee hyvin! Harmittaa ja kiukuttaa vaan niin pirusti!!! Oli vaan nyt pakko tulla avautumaan, koska oli suhteellisen raskas viikonloppu noin niin ku tunne puolella... Miten voikaan suututtaa....