Viime kerrasta on taas pitkästi aikaa kun olen kirjoittanut, en vain enää jaksa. Olen tainnut tuon sanoa jo aikaisemminkin, mutta jaksaminen tosiaan on melko lopussa vaikkakin kaikki on taas vasta alussa.
Itse tunnistan suurimman ongelman mikä lapsilla on, se on heidän äitinsä. Ei toki asiakaan ihan niin yksiselitteinen varmastikaan ole mutta kyllä ne ongelmat vain sieltä kotoota lähtee.
Vanhempi lapsi on haahuillut taas luokissa, heitellyt kirjoja, penaaleita, tuoleja ja jopa pöytiä, satuttanut kanssa oppilaita, myöskin koulun aikuisia. Joutuu olemaan tämän tästä apuopettajan kanssa erikseen eritilassa opiskelemassa eikä meinaa sielläkään suostua tekemään käskettyjä tehtäviä.
Nuorempi lapsi tulee lujaa vauhtia perässä, eka luokka alkoi ja niin myös ongelmat. Hän ei jaksa keskittyä tehtäviin, vaikeuksia pysyä paikallaan, ottaa vastuuta teoistaan ja ei meinaa hallita tunteitaan. Onneksi hänellä kuitenkaan ongelmat eivät ole niin suuret kuin vanhemmalla.
Kuitenkin tuosta tilanteesta se vanhempikin lähti ja ongelmat vain kasaantuu kasaantumistaan, olen jo sanonut että tää on pelottavan tuttua jo nuoremmankin kohdalla.
Myös samat virret on alkaneet nuoremman kanssa, "saanko muuttaa teidän luokse, mun on parempi täällä, saan nukutuksi hyvin, kukaan ei tee mua onnettomaksi, koulussa kiusataan, olen paljon parempi teillä, sanotko äidille että haluan muuttaa tänne ja aloittaa koulun täällä." Tätä olen nyt kuunnellut hieman ennen syyslomaa. Tähän vielä päälle se, että lapsi kysyy jatkuvasti miksen voisi olla hänen äitinsä, silloin saisin päättää häntä koskevista asioista ja hänen ei tarvitsisi enää mennä kaupunkiin vaan saisi jäädä luoksemme maalle. Tämä onkin ollut todella haastavaa minulle ymmärtää koska lapsi on ollut oikea äidin kullan nuppu, mistä yhtäkkinäinen paha olo voi johtua, miksi yhtäkkiä ei olekaan enää niin äidin perään ja tahtoo minut turvakseen. Kyse kun ei ole enää vain miellyttämisestä, olen pyrkinyt kehumaan äitiä hänelle ja kertomaan että heillä on aivan hyvä äiti joka heitä rakastaa ja että minä tulen aina pysymään heidän maailman parhaana äitipuolena. Ja kysymykseen voisiko muuttaa meille, minun on vain vastattava että juttele äidille asiasta että mä en voi sellaisia päätöksiä ikävä kyllä tehdä.
Vanhempikin sanoi jo että voisi muuttaa meille uudelleen jos meillä olisi enemmän rahaa, en käsitä miksi niin. Meillä on reilusti enemmän rahaa kun äidillä ja koskaan lasten ei tarvitse kuulla etteikö rahaa olisi esimerkiksi terveelliseen ruokaan kuten hedelmiin ja kasviksiin, näitä kun ei äidin luona rahatilanteen vuoksi kuulemma saa mutta röökiin on varaa. Lapset ymmärtävät jo itsekin sen että se on väärin. Vanhempi lapsista sanoi että jokaisesta tupakista minkä äiti polttaa ja hän joutuu vahtimaan pikkusisaruksia hän rakastaa yhden prosentin vähemmän äitiä, eikä se rakkaus tule takaisin ennen kuin äiti lopettaa tupakin polton. Ihmettelin puheita suuresti. En pistä pahakseni sitä että vanhimmalle lapselle annetaan hieman vastuuta pikkusisaruksen hoidossa mutta se että hän ei sitä tahdo tehdä jotta äiti pääsee tupakalle koska tupakointi on niin vastenmielistä lapselle niin siitä en tykkää että ei anneta vaihtoehtoa.
Vanhempi lapsi myös kysyy että hoitaakohan äiti ja isäpuoli nuorinta sisarustaan hyvin sillä aikaa kun ovat meillä, tästä herääkin itselle kysymys että kuinka paljon hoitoa nämä aikuiset sysäävät 9-vuotiaalle lapselle koska on huolissaan vauvan hoidosta silloin kun itse on pois. Mielestäni tuon ikäisen ei pidä huolestua moisesta ja stressata. Myöskin täällä 1 v sisarella on jo lempparipelit tabletilla, ei meidän omalla pikkusella ole vielä mitään asiaa tabletille! Tämä äidin ja isäpuolen nuorikko saa kuulemma pelata tabletilla omia pelejään ja osaa jo käyttääkin sitä hyvin. Meidän pikkuinen lähinnä vain painelee keskinappulaa ja siitä syttyy näyttöön kuva, tämä on hänestä hauskaa mutta tätäkään emme anna lapsemme tehdä ellei ole tyyliin joku inhottava toimenpide tehtävänä kuten verikokeen otto tk:lla tai joku muu. Muutoin hän saa kyllä pysyä tabletilta ja kännykältä pois! Ei niin pienien aivojen tarvitse aktivoitua tuollaisesta vielä!
Tästä päästäänkin tähän pelimaailmaan jälleen kerran, siihen joka on kaiken pahan alku ja loppu!
Jo monet tutkimuksetkin sanoo ettei peli/ruutuaikaa saisi päivässä olla mielellään tunti, max 1,5 h pidempään. Aikuisellekin riittää 2 h joten miksi pienen lapsen aivot kestäisivät määräänsä enempää tämän sorttista aktivointia. Lapsen aivot tulisi pysyä rentoina ja aktivoitua leikeistä, ulkoilusta, kanssa käymisestä, lukemisesti ja hauskan pidosta yms.. Ei ruudusta, muuttuuhan siitä kuka tahansa zombiksi, keskittymiskyvyttömäksi ja hermostuneeksi.
Äidin luona kävi sossut koska koulu teki lastensuojeluilmoituksen viime lukukauden lopulla koska lapsi siirrettiin yksityisopetukseen 1,5 kk ajaksi ennen kesälomaa. Tässä lasun vastauksessa sanottiin että lapset saavat pelata 30 min päivässä, vitun paskan marjat sanon minä! Ne ei käyttäytyis tolla tavalla jos pelaisivat niin vähän! Eivätkä puhuisi erilaisesta peliajoista molemmat tietämättään toistensa puheista. Tänä viikonloppuna onneksi sain jo yhden hyvän uutisen, peliaikaa oltiin illalta vähennetty eikä enää saa pelata ennen nukkumaan menoa kännyllä sängyssä. Mutta peliaikaa on muutoin ihan sikana!
Koulusta kun päästään niin täytyy tehdä läksyt, vanhemman kanssa tämä on yhtä takkuamista kuulemma. Läksyt kun on tehty saa pelata tabletilla tai kännyllä niin kauan kunnes on ruoka. Ruuan jälkeen saa pelata tietokoneella tai pleikalla ilta seitsemään asti. Tämän jälkeen iltapesu ja -pala, jonka jälkeen luetaan kirjaa itsekseen tai saa leikkiä vielä ennen nukkumaan menoa. Nukkumaan mennään viimeistään puoli yhdeksän. Näin lapset kertovat molemmat ilman että ovat toistensa kanssa joten sen on pidettävä paikkaansa. Viikonloppuisin saa pelata illalla sängyssä kännykällä mutta arkisin ei enää saa, tähän asti tosiaan kesäloman ja alku syksyn ajan on saanut. Alkuun tuo tuntimäärä pelaamisesta tuntui todella suurelta! Mietittiin miehen kanssa että neljän jälkeen saa varmaan viiteen asti pelaa josko silloin olisi ruoka ja siitä sitten seiskaan eli 3 h, mutta sehän olisi meidän luona niin jos olisi äidin säännöt. Äitihän ei ole työelämässä joten hänhän on kotona ja lapsethan pääsee koulusta klo 13 tai klo 14 joten peliaikaahan kertyy helposti 2-3 h enemmän eli yhteenstä helposti 5-6 h päivälle. Sehän on aivan sairaanloisen paljon! Vaikuttaa jo tutkitusti kehitykseen, yöuniin ja psyykkiseen hyvinvointiin! Lapset kertovat että käyvät välillä kaverien luonakin pelaamassa mutta eivät viihdy ulkona kovinkaan paljon. Vanhempi lapsi kertoi pelkäävänsä kesällä ampiaisia ja talvella pimeää ettei voi sen takia ikinä mennä pihalle, tämä voi pitää osittain paikkaansa mutta sanoin sitten naureskellen että "taitaa vähän keksiä pelkoja ettei tartte mennä ulos jotta saa jäädä sisälle että saa pelata" niin lapsi myönsi että asia on kyllä sillä tavalla.
Äidin mielestä pelaamista on tosiaan vain puolisen tuntia päivässä, hän ei edes itse ymmärrä kuinka paljon antaa lapsien pelata koska pystyy kirkkain silmin valehtelemaan tuolla tavalla! Vittu se ämmä on päästään sekaisin! Kotona ei ole kuulemma mitään ongelmia, ei varmaan olekaan kun ei se kasvata lapsiaan vaan tunkee ne pelikoneille zombiutumaan. Tai ainakin näin luki sossunpapereissa ja aina myöskin kertoo ettei heillä mitään ole. Nyt onneksi myönsi jo että vanhemman lapsen kanssa on takkuamista läksyjen kanssa kun koulu wilman kautta huomautellut tekemättömistä läksyistä.
Myös sossupapereissa luki ettei kummallakaan vanhemmalla ole huolta lapsien hyvinvoinnista, arkisten asioiden pyörittämisestä ja opetuksesta yms. Mehän ollaan juurikin näistä esitetty huolemme perheneuvolan psykologille josta tietojen piti mennä tuonne, miksei niitä ole huomioitu??? Nuorempi lapsi ei pyyhi pyllyään edelläänkään, ei uskalla tästä syystä käydä koulussa vessassa kun ei ole ketään tarkistamassa, pikkarit paskassa tämän tästä kun meille tulevat koska äiti ei ole opettanut ja hän ei jaksa. Myöskään kumpikaan ei osaa tehdä rusettia, sitoa kengännauhojaan tai housuja. Hampaidenpesua ei äiti tarkista, vaikka hammashoitaja on asiasta jo maininnut koska vanhemmalla lapsella ollut 6 reikää ja nyt oli iso halkeamakin hampaassa tai kahdessa, huomasin kun tarkistin hampaiden pesun jälkeen niin sieltähän puuttui isot palat hampaista. Näitäkään ei lapsi ollut uskaltanut äidilleen sanoa kun ei se kuulemma tarkista miten he pesevät hampaitaan ja ei kuitenkaan pääse hammaslääkärille hoitamaan. Ruokavalio on äidin luona vain makkaraa, makaronia, jauhelihaa, lapset kinuavat aina meille tullessaan ettei syödä niitä koska ovat taas syöneet 2 viikkoa vaan niitä. Vaatteet ovat rikkinäisiä, haisevia, liian pieniä kun tulevat meille, joudun aina vaihtamaan uusiin jonkun vaateosan. Ja mekö ei olla huolissamme arkisista hyvinvointiin liittyvistä asioista, tämän tästä joka vitun ikinen kerta!
Ei se ämmä kasvata lapsia, se vain pitää niitä siellä peliviidakossa ja saavat käyttäytyä sekä elää miten tykkäävät, tottahan siitä alkaa reagoida pieni ihminen todella lujaa ja lapsilla on varmasti paha olla!
Vanhempi lapsi syö kynsiään, kynsinauhojaan ja aikaisemmin oli tic oireitakin kuten silmien räpsyttelyä, nyt uutena on tullut pään hinkkaaminen/hakkaaminen johonkin. Kulmakarvojen välissä on jo kunnon ihottuma/hiertymä tästä tullut, eikä äidin mielestä lapsi ole ahdistunut tai stressaantunut. Mulla hajoo pian pää sen ämmän kanssa, toivoisin sille jo oikeasti kuolemaa suurin piirtein niin saataisiin ne lapset pelastettua tänne kun sossut uskoo kaiken paskan mitä se ämmä puhuu. Mä oon jo niin vihainen sossuille yms lastensuojelun ihmisille! Ja kaikista suurin on pettymys, pettymys tähän ettei isällä ole mitään valtuuksia vaikka on yhteishuoltajuus.
Sossun papereissa luki myös että lapsilla ei ole sinäänsä harrastuksia mutta käyvät perheenä frisbee golffaamassa, MITÄ VITTUA!!! Siinä yhdestä kerrasta on jo 1,5 vuotta!!! Se ei ole harrastus, eikä perheen yhteistä tekemistä ja meidän päähän on sitten aivan yliaktiivinen jos noi on mainitsemisen arvoisia asioita. Viime viikonloppunakin vanhempi lapsi kinusi että mentäiskö uimaan, koska äiti ei häntä vie. Kysyin koska ovat viimeksi olleet äidin kanssa uimassa nii muisteli että hän olisi ollut eskarissa tai ehkä se oli jo sitä ennen, että koulusta kyllä pääsevät mutta äiti ei kyllä heitä mihinkään vie. Oli myös valehdellut että koululla ei enää järjestetä jumppaa, me jouduimme lapselle näyttämään wilmasta että kyllä se siellä on ja pyörii että nyt sitten kovistelee äitiään että pääsee sinne. TÄÄ ON AIVAN NAURETTAVAA!!!! Nyt lapsi pääsi jumppaan, huimat kaksi kertaa jonka jälkeen äiti ei ole kerinnyt käyttään lasta siellä, HE ASUVAT KOULUN VIEREISESSÄ TALOSSA! Mitä helvetin kerkeemistä siinä on, muistuttaa vaan lasta koska jumppa on ja lapsi osaa kävellä sinne niin kuin joka päivä kouluun ja takaisinkin....????? Mikä tekee siitä niin pirun vaikean jutun hoitaa.. En vain käsitä.
Meillä lapsilla on vain 2 päivää isällä, sinä aikana kyllä keritään käymään uimassa, ratsastamassa tai tehtyä jotain aktiviteettia jottei kärvistellä vain sisällä koska käyhän aika ton ikäisillä pitkäksi tolla tavalla kun ei saa pelata, johon tottunut. Leikkiinhän on vaikea löytää enää ideaa, koska mielikuvitusta ei osata käyttää enää koska kaikki tulee vain peleistä ja pitää mennä juuri niin kuin niissä joten mielikuvitukselle ei enää jää tilaa. Jos lapset asuisivat meillä, olisi heillä varmasti jotain harrastuksia, koska se tuo sisältöä elämään ja luo sosiaalisia tilanteita, ystävyyksiä luodaan sitä kautta.
Huomenna on isomman lapsen kanssa sairaalan mäelle psykologiselle puolelle aloituspalaveri jossa mukana opettajat, koulun psykologi, vanhemmat, sossut, perheneuvolan psykologi joten melkoisen iso sakki lähdössä purkamaan tilannetta ja keskustelemassa mistä aloitetaan lapsen ns. hoito. Kyllä lapsi tarvitsee jo apua mutta ne kotiolot pitää saada ensin kuntoon ja äiti ymmärtämään mitä lapsien kasvatus on! Aivan kamalaa jos lapselle aletaan syöttään jotain hirveitä rauhoittavia koska äiti altistaa lapsensa tollaselle paskalle elämälle! Me vain toivotaan että siellä psykologit näkee pinnan alle eivätkä usko kaikkee paskaa mitä se äiti puhuu, mä niin toivon että siellä on ammattilaisia jotka näkevät että äiti kieltää kaiken ja kertoo vain kaiken olevan hyvin jotta kaikki näyttäisi hyvältä päälle päin. Hän kun ei ymmärrä tekevänsä hallaa.. Tätä on jo vittu jatkunut reilu kolme vuotta, tähän pitää saada stoppi! Mä olen niin vitun huolissani!
