Tai oikeastaan olisi, mutta väsyttää niin kovasti vaan valittaa... Mutta minkäs teet kun ne nega-asiat nousee kärpäsestä härkäsiksi kun niihin ei puututa. Mutta on niitä positiivisiakin asioita...
Koulu alkoi vanhemmalla lapsella ja hän on ollut intoa piukkana asiasta! Tottakai, mahtavaahan tuo on ollut ja niin jännittävää. Sekä vissiinkin ihan hienosti siellä koulussa on alkanut. Jotkut Wilman käyttäjätunnukset on tulossa myös meille, jotta pääsemme katsomaan miten lapsella on mennyt ja siellä on kuulemma kaikkea ajankohtaista. Kiva juttu siis että meidätkin on otettu huomioon sieltä kaupungin koululta. Reppu haettiin lapselle isin kanssa ennen koulun alkua ja se oli maailman paras juttu sekä juuri sellainen minkä hän itse halusi. Mietimme että se oli kyllä hieman pieni kokoinen mutta ei tuollainen ekaluokkalainen varmaan kaikkia koulukirjoja kerralla kanna, tai ainakin näin opettaja sanoi että yhtä/kahta kirjaa maksimissaan kulkee koulu-koti välillä. Näin se vissiin on myös ainakin tähän saakka ollut. Ja mietimme että ei tollainen natiainen tarvitse itsensä kokoistä reppua joka suurin piirtein laahaa maata. Ekaluokkaiset kun on aina niin söpöjä kun ovat vielä niin pieniä ja reput ovat samankokoisia kun itse koululainen, joten ajattelimme että hankitaan nyt sitten uusi kun tuo jää pieneksi, pääasia että saa nyt mieleisensä ja koulu lähtee hyvillä mielin käyntiin.
Nuoremman tarhakin lähti komeasti käyntiin, pääsi isompien lapsien ryhmään josta on aivan innoissaan. Hänkin on kasvanut niin isoksi että on isompien ryhmässä jo, meidän on vaikea tajuta tätä vielä mutta hän on niin kovin ylpeä aiheesta! Myös hänen kohdallaan aloitettiin nyt reissuvihko jotta me täällä saamme tietää hänen kuulumisiaan enemmän. Sekin tosi kiva juttu!
Palaan tuohon isomman muksun koulureppu asiaan niin sekin saatiin käännytettyä lapsen päässä negatiiviseksi asiaksi siellä äidin luonna. Vaikka äidin kanssa oltiin sovittu että reppu on nyt vähän pienehkö niin se on kovin mieleinen ja hankimme sitten isomman kun sen tarve on. No eiköhän tämän äidin äiti tule ja saa hirveän hepulin repusta ja haukkuu tämän pienen repun, sekä isän ettei mitään nyt olla oikein osattu taaskaan tehdä oikein. Että kyllä HÄN hankkii lapsenlapselleen nyt kunnon kokoisen ja näköisen koulurepun, niin verkkokauppa oli vinkunut ja lapsen kanssa hankittu uusi reppu. Eli meidän hankkima reppu jäi nyt sitten ja siitä tuli lapsen mielestä huono koska mummi oli saanut siitä slaagin. No onneksi nuorempi sitten ei ollut mummin haukkumisista moksiskaan ja tahtoi tämän repun itselleen tarharepuksi.
Ja palaanpas vielä koulun alkua ennen olevaan ajanjaksoon kun kysyimme onko tarpeeksi kouluvaatteita ja onhan uusiakin... Äiti sanoi että on on... Koulun alkuun on enää kolme päivää niin mieheni kysyi lapsien äidiltä että onhan muksuilla nyt oikeasti uudet vaatteet päälle kun menevät maanantaina tarhaan/kouluun... Äiti tähän että ei hän ole vaatteita niin miettinyt että kyllä tuolta kaapista jotain siistiä löytyy. AAAPUa! Joo mutta mitä, pakokauhu iski meihin koska vaatteet on välillä mitä ihmeellisempiä ryysyjä... Mieheni otti ja lähti lauantaina ajamaan kaupunkiin, haki molemmat lapset ja painui henkkamaukalle shoppaamaan molemmille muksuille uusia vaatekerrastoja. Sekä vei meiltä ison kasan taas vaatteita. Nyt oli molemmille lapsille kunnon vaatteet, jotka äiti onneksi sai aikaiseksi pestyä maanantaiksi ja lapsien päälle. Huh huh! En sano että aina olisi varaa, aikaa tai pakko olla viimeisen päälle. Mutta kyllä ekana koulu/tarhapäivänä pitää olla siistit vaatteet sekä mielestäni koulussa täytyy etenkin olla siistit vaatteet joka päivä koska huonoista vaatteista tulee äkkiä kiusatuksi. Mutta on se kun meidän täältä kaukaa tarttee lähtee ostaan muksuille vaatteita vaikka oltiin kysytty moneen otteeseen asiasta, tarjottu rahaa niihin mutta ei, ei äiti ollut saanut aikaiseksi hankkia niitä! Menee järki!
Saimme hienoja kuvia äidiltä ekasta koulupäivästä ja muksu soitti vielä itse koulupäivän jälkeen aivan intona, selitti niin paljon ettei meinannut oikein puheesta saada selvää kun tekstiä tuli niin nopeaa ja paljon. Eka kouluviikko meni ja perjantai saapui, lapset tulivat meille ja sama selitys jatkui molempien suista taukoamatta! Viikonloppu meni ihan hienosti ilman suurempia kinoja tai sanaharkkoja. Kuitenkin vanhempi lapsi ilmoitti kertaalleen että meinaa kyllä tulla vielä jonain päivänä kouluun luoksemme niin kuin olisi koko ajan tahtonut. Se vähän säikäytti meitä mutta saimme puhuttua lapsen kanssa jälleen kerran että se on ihan hyvä käydä kaupungissa koulu nyt kerralla koska on hyviä kavereita ja paljon tekemistä. Asia jäi siihen ja siitä ei enempää keskusteltu.
Viikonlopun iltapuhteilla vanhempi lapsi sanoi että voisinko tulla katsomaan hänen hampaitaan kun tekee niin kipiää pestä niitä. Menin katsomaan niin siellä oli valkoista peitettä alahampaat täynnä, sekä todella paha ientulehdus. Ien oli niin tulehtunut että se oli noussut kahden hampaan päälle niin että hyvä kun hampaita näkyi. Sekä muita hampaita ei selkeästikään oltu pesty moneen päivään. Lapsi sanoi että ei siihen sattunut muulloin kuin pestessä hampaita tai syödessä. Pesin hampaat joka paikasta tarkasti ja ei muuta kuin purskutellen suuvettä. Onneksi viimeksi kun hampaiden kanssa oli ongelmaa lapsi huomasi että suuvesi auttoi. Tiedän ettei suuvesi ole tarkoitettu noin pienen suuhun mutta pakko siinä on jotain tehdä että sieltä saa varmasti suurimman osan bakteereista tapettua. Onneksi mulla on noita apteekin suuvesiä jotka oikeasti auttaa. Kysyin lapselta miten on hoitanut äidin luona hampaitaan niin sanoi että ne pestään kun ne muistetaan ja kysyin että tarkistaako äiti ikinä hampaita pesun jälkeen niin sanoi ettei tarkista. Kysyin myös miksei ole kertonut äidille hampaiden olevan kipeät ja pyytänyt katsomaan niin vastaus oli että äiti pelkää hammaslääkäreitä. Tästähän sitten soppa syntyi kun kerroin asiasta miehelleni. Ja arvatkaa vaan mikä soppa siitä syntyi kun hän sanoi asiasta lapsen äidille. Äiti tottakai sanoi että joka ilta pestään hampaat ja ettei hän nyt ihan joka päivä tarkista koska lapsi on niin hienosti pessyt omat hampaansakin. Tässä iässä mielestäni lapsien tulisi pestä aamuin illoin hampaansa ja ei enää millään karkkitahnalla. Sekä vituttaa ylikaiken kun äiti ei ymmärrä suuhygienian tarpeellisuutta! Mieheni onneksi ymmärtää ja tietää että suusta voi kehoon levitä myös tappavia bakteereitakin jos pääsee verenkiertoon, äitikin tästä asiasta kuulemma oli tietoinen kun mieheni siitä hänelle sanoi mutta hetkautti vähän olkapäitä ja oli vähä hälläväliä-meiningillä. Kyllä sitten otti panuun, voi luoja kun otti päähän! Tää on jo toinen kerta kun lapsi joutuu äitinsä takia kärsimään huonosta suuhygieniasta!
Sitten mitä nuorempaan tulee... Hän oli 1,5-vuotta kuivilla, ei pissannut housuun, ei sänkyyn, ei mitään, ei ainakaan meidän luonamme. Nyt jostain syystä hän kuseksii housuunsa, sänkyynsä, tulee hirvee kiire vessaan, housuun pääsee melkein aina pieni liri. Lasta selkeästi nolottaa tämä todella paljon, mutta johonkin on jäänyt sen tunteen oppiminen että milloin on pissahätä ja milloin raja ylittyy että ei enää pystykään pidätteleen. Tätä ympäriinsä kuseksimista on tapahtunut melkein nyt koko tuon ajan kun ovat vain asuneet äidin luona. Eikö se saatana ymmärrä että joka kerta kun johonkin mennään, käydään ensin pissalla, edes kokeilemassa, koska tuollainen lapsi joka ei tiedä koska sillä on pissahätä niin pitää käyttää sitten useammin lähtiessä ja nukkumaan mennessä pissalla, halusi hän sitä tai ei, koska jollei hän itse tiedä koska on pissahätä niin silloin jonkun muun pitää se tietää ja opettaa häntä tietämään. Ei se mene ohitte sillä että "näitä sattuu rakas, ei ole mitään hätää". Lapsi ei itse selkeästikään sitä että housuun pääsi pisu vaan sitä että häntä nolottaa että taas niin pääsi käymään. Lapsi on herrajestas 5-vuotias, kyllä silloin pitäisi jo tietää milloin on mentävä vessaan! Uskon että tämä on osittain jotain ressiä ollut alkuun mutta nyt siitä on tullut jo osa elämää. Tähän pitäisi puuttua koska lapsi kertoo itse että vahinkoja käy äidin luona paljon. Mutta mitenkäs tähän nyt sitten puututaan muuta kuin lastensuojelun kautta, terveyskeskukselle kun äiti oli sanonut neuvolakäynnillä että kuiva on. Miksi valehdella sellaista mikä vaikuttaa mahdollisesti koko lapsen psyykkeeseen ja kasvuun, raivostuttavaa! Niitä on sellaisia hälyttimiä mitä apuna käyttäen lapsi oppii kyllä jos aikuisella ei kiinnostusta riitä tai pissaongelmaan ei aikuinen omin neuvoin löydä apua. Mutta kun äidin mielestä ei ole mitään ongelmaa... Järki menee tämänkin asian kanssa...
No päivä kerrallaan taas eteenpäin ja yritän jaksaa purra mieheni kanssa hammasta. Lapset tulevat taas viikonlopuksi, mä niin toivon että hampaat on kunnossa, pissat menee vessanpönttöön tai puskaan ja ettei ole taas jotain uutta valittamisen aihetta tai jotain kamalaa yllätystä vastassa.
*sormet ristiin*
