Voi mistäköhän aloittaisi...
Mikään ei ole mennyt hyvin, ei vaan yksinkertaisesti mene nyt asiat niin kuin pitäisi.
Lapsi kiukuttelee välillä minkä kerkiää, pienin askelin ollaan päästy eteenpäin ja nyt hieman jo helpottaa mutta ongelmia on vielä paljon!
Elikkäs vanhemman lapsen koulussa menee suhteellisen huonosti. Opettaja on jopa käskenyt äidin hakemaan lapsen koulusta pois kun ei ole saanut tätä aisoihin, ei kerran vaan useamman kerran. Lapsi on ollut useassa käsirysyssä mukana ja usein itse aloittajana, myöskin kahdesti käynyt opettajan päälle meidän tiedon mukaan. Hänet on laitettu kuraattorin juttusille, sekä rehtorikin on jo puuttunut tilanteeseen. Nyt psykologikin on jo kuvioissa mukana jotta saataisiin tietää mikä lasta niin kovasti ahdistaa. Myös kotona on pahoinpidellyt nuorempaa sisarusta sekä käynyt raskaana olevan äitinsäkin kimppuun. Nuorempi lapsi pelkää jo omaa sisarustaan! Ja mitä me voidaan muuta kun yrittää olla tukena ja auttaa, käydä keskusteluissa ja purra hammasta ettei lähdetä hakemaan lapsia meille koska näköjään resurssit äidin luona ei riitä. Me oltiin alusta saakka sitä mieltä ettei lasta voi laittaa huonojen sosiaalisten taitojen vuoksi isoon ryhmään, mutta eihän äiti sitä kuunnellut! Meillä täällä maalla olisi ollut paljon paremmat oltavat, mutta koska hän on ÄITI niin hän on aina oikeassa ja täällä vitun Suomessa äiti on aina oikeassa, eikä isää ikinä kuunnella eikä sossut ikinä voi mitään millekään!
Lapsi olisi aivan varmasti paremmassa kunnossa jos se asuisi meillä!
A) Meillä ei edelleenkään pelata niitä vitun pelejä! Vaan lapselle olisi muita aktiviteettejä! Lapset viettäisivät suurimman osan ajasta leikkien ulkona ja sisällä, ei kytäten tv-ruutua tai tietokonetta!
Äidin luona saa kuulemma aina kun tarpeeksi kauan ruinaa ni tehdä mitä tahtoo eikä peliajat pidä paikkaansa. RAIVOSTUTTAVAA!!! Nuorempi kertoo näin meille!
B) Meillä pidettäisiin lapsen tekemisistä varmasti huolta, seurattaisiin kännykän käyttöä yms. Nyt kun lapset olivat meillä viikonloppuna tutkin puhelinta mieheni kanssa ja siellä oli youtube-ohjelma ja sieltä näki mitä lapsi olis katsonut, niin siellä oli katsottu vähän sellaisia videioita mitä ei todellakaan tuon ikäisen pitäisi katsoa! Etenkään kun tiedetään että lapsella on jo ongelmia! Videioita missä harrastetaan seksi, missä hakataan opettajia ja muita väkivaltaisia juttuja! Näistä kun äidille sanottiin niin syytti toista lasta ja ettei hänen lapsensa kyllä tuollaista! IHAN VITUN SAMA KUKA NIITÄ KATSOO, PITÄISI ÄIDIN PITÄÄ HUOLTA ETTEI TOLLASIA KAVEREITA OLE JA KÄNNY ON VAIN OMAN LAPSEN KÄYTÖSSÄ, SIITÄ SAA MYÖS YOUTUBEN POIS!!! Äidin puheista sai selvyyden että tämä ei ole eka kerta! Ja ihan mitä tahansa lapsi katsookin niin lapsi voi puhua että kun se ja toi katsoi, en minä! Kaikkea paskaa ei lapsenkaan (etenkään sellaisen jolla ongelmakäyttäytymistä) suusta tarvitse uskoa! Äiti tekee vielä sekopään tuosta lapsesta kun ei jaksa pitää huolta ja pelkään pahoin että lapsi sekaantuu vielä vääriin porukoihin kun äitiä ei kiinnosta valistaa, torua, kertoa hyvästä seurasta ja huonosta, kieltää ja kurittaa!
C) Meillä on muutenkin säännöt, juuri niitä mitä lapsi tarvitsee, eikä meillä anneta periksi jos muksu ruinaa! Tottakai joskus sääntöjen läpi voidaan katsoa, mutta jos niistä lipsutaan liikaa eikä osata käyttäytyä niin kyllä säännöt taas kiristyy entisestään!
D) Meillä lapset saisivat kunnon ravintoa, sekä syötäisiin tasasin ajoin, ei silloin tällöin. Äidin luona on ollut ongelmia syömisen kanssa kun lapset eivät suostu syömään. Täytyisi äidin siinä vaiheessa katsoa peiliin ja miettiä missä vika! Ehkä siinä että tarjoaa koko ajan samaa paskaa ja antaa liikaa välipaloja! Ruokaa syödään silloin kun sitä on tarjolla, ei pitkin päivää herkutella ja juoda nälkäänsä. Jos ongelmia syömisen kanssa, niin ei silloin syödä välipalojakaan!
Ja sitten tosiaan lapsista vanhempi ei tahtonut tulla meille viikonlopuksi, en tiedä mistä johtui loppujen lopuksi mutta puhui äidilleen että ei tahdo tulla kun isä satuttaa ja on uhannut tehdä pahempaakin. Isä ei todellakaan ole edes vienyt lasta jäähylle, koskenutkaan lapseen, saatika sitten uhkaillut. Kysyimme lapselta mistä tällaiset puheet johtuvat ja ei osannut sanoa, kysyimme onko nähnyt unta ja luullut todeksi niin ei ollut sitäkään. Kuitenkin sitten kun hieman keskusteltiin niin saatiin sen verran selville että kun oltiin viime kerran heidän meillä ollessa jouduttu huutamaan että nyt loppuu niin hän oli säikähtänyt. Meinasi työntää sisaruksensa ikkunan läpi ja rikkoa kaikki lelut mitä käsiinsä sai. Veimme hänet rauhoittumaan pakolla jottei satuta sisarustaan ja kerroimme että tällaisen käytöksen täytyy loppua ettei me pystytä pian enää auttamaan ellei itse tahdo muuttua. Tämä oli varmaankin hänestä uhkaus tai jonkin sortin lause ettemme häntä enää meille tahdo, emme tiedä. Kuitenkin lapsi sitten tuli meille viikonlopuksi ja hauskaa oli. Minkäänlaisia käytösongelmia ei ollut, lapsi oli kuin ennenkin (1,5 vuotta sitten kun käytös oli erinomaista ennen äidille muuttoa). En tiedä mikä tuo juttu oli mutta pahalta kuulosti korvaan kun lapsi sanoo että isä tahtoo satuttaa häntä vaikkei mitään tällaista ikinä ole ollut tai kukaan sanonut ikinä! Kysyimme myös onko äidin luona tollaista niin ei vastannut, mutta isäpuoli oli siinä samassa tilassa silloin, että en tiedä johtuiko siitä ettei vastannut. Kamala fiilis jäi kuitenkin.....
Mulla niin menee järki pian että huh huh!
Tekis mieli tehdä lasu mutta turha tehdä kun siellä on jo niin paljon henkilöitä hoitamassa lapsien asioita että eiköhän sieltä pian tule jotain esiin kun lapsi alkaa puhumaan. Ainoo mikä vituttaa eniten kun se äiti valehtelee minkä kerkiää kaikille tahoille että on yrittänyt jo tai niin meillä tehdään tai tai tai ja kaikki valhetta, silloin ei ongelmat ratkeakaan jos ei itse näe virheitään ja puhu totta ja kerro suoraan miten asiat on. Meidät on onneksi mieheni kanssa kutsuttu myös sinne psykologille että voimme kertoa oman näkemyksemme ja voi kun mä pääsen vauhtiin niin annan tulla kyllä kaikki 4 vuoden patoutumat kuitenkin niin että en lietsoa... Toivottavasti pystyn siihen...
Ei lapsessa hirveästi ole mitään muuta vikaa kuin kamala stressi jostain jota emme vielä tiedä. Ja se että on istunut pelikoneella silloin kun sosiaaliset taidot olisi pitäneet kehittyä ja nyt hän on muista jäljessä ja näin ollen siitä tulee ongelmia. Ei ole tervettä että 3-4 vuotias lapsi on pitänyt skylandereita parhaina ystävinään eikä ole tahtonut nähdä muita lapsia. Oppinut että lyöminen on okei peleistä ja nyt kun kaikki ei toimikaan niin kuin hän tahtoo niin lyöminen on se opittu ratkaisu. Hän on aina saanut äidin luona kaiken periksi, joten nyt se kostautuu kun koulussa onkin monta muuta jotka ovat samalla lähtöviivalla ja hän ei saakaan kaikkea yksin sekä tahtoaan aina läpitte, sekä harmittaa kun muut ovat kehityksestä edellä jne jne.. Mutta näillä mennään eteenpäin, yritän pitää vielä pokerinaamaa ja olla ressaamatta enempää. Onneksi nyt lapsi saa ammattiapua ja toivottavasti asiat ratkee!
Terkuin
Tuleva mami...
(meillekin tulee pienokainen joka on lapsien mielestä paljon parempi asia kuin äidin vauva)
