Otsikko kertoo jo kaiken, plaah!
Hampaat, niistä saa taas marista joka kerta kun lapset palaa äidilleen. Hirveitä ientulehduksia, heiluvia hampaita ei pestä, eikä kyllä oikeastaan muitakaan kunnolla. Lapsi narskuttelee hampaitaan koko ajan enemmän ja enemmän hampaitaan, koska hampaisiin on tullut valkoisia viiruja tooosi paljon, eli lienee lapsi stressaantunut kun sellaista tekee tai mistä minä tietäisin mistä tollainen johtunee mutta voisin kuvitella että stressistä. Mutta mistä minä tietäisin mikä lasta sitten stressaa, miten sen saisi lypsettyä lapsesta... Tai kertoohan tuo nyt paljon meille kaikista kivoista ja huonoista jutuista koulussa, kotona jne mutta mitä voimme niille tehdä mieheni kanssa on sitten se pää kysymys.. No katsotaan mitä mieheni saa seuraavan kerran tietää lapsensa hampaista koska nyt on käyty hammaslääkärissä koulun kautta mutta ei kuulemma jaksa selittää puhelimessa/tekstareilla ku ei äiti oo itse siellä käyny ku pelkää hammaslääkäreitä vaan isäpuoli kävi lapsen kanssa siellä.
Nuoremmalla vessassa käynti taitaa olla se millä purkaa stressiään, tai sitten vaan vahinkoja sattuu.. Niitä vaan satttuu turhan usein... Viimeksikin kun olivat meillä ei meinattu millään keritä vessaan vaan koko ajan piti olla vaihtamassa pikkareita kun vahinko sattui, eikä kuulemma haitannut jos vahinko kävi ja pikkareissa on pissaa. Hinkkaahan se nyt jos märissä pikkareissa kulkee, ei sen pitäisi olla kommentilla "ei haittaa".. Sama homma on kenkien kanssa, ei haittaa ollenkaan kun ne on väärissä jaloissa... Kyllä 5-vuotiaan pitäisi osata jo kengät pukea oikein jalkoihinsa...
Teimme tarhaan sellaisen kasvatuslapun jossa kerrottiin lapsen kehityksestä ja miinuksista sekä plussista. Kuitenkin tämä lappu katosi matkalla tarhaan, mystistä! Tarhasta ottivat meihin yhteyttä että voisimmeko täyttää sen jo ennen keskustelua, sanoimme täyttäneemme mutta he eivät olleet sitä saaneet. Äiti kertoo vieneensä laput sinne suljetussa kirjekuoressa mutta ei tiedä mihin tarha sitten on kadottanut ne. Epäilen vahvasti että äiti on ne kadottanut koska on aikaisemminkin jäänyt kiinni meidän ja tarhan välisten kirjeiden lukemisesta. Ja tällä kertaa on varmaan myös lukenut eikä teksti miellyttänyt ja kappas kun ne sitten katosivat taasen.
Vaatteista maristaan jälleen, niitä on joko liikaa tai liian vähän, pitää ostaa tota mutta sitten kun hankkii niin sitten oliskin pitänyt ostaa jotain aivan muuta. Sain taas kuulla että äiti myy sitä sun tätä jossain facebookin kirppareilla, harmi kun itse en näe hänen myynti-ilmoituksiaan kun olen esto-listalla, kaverini kuitenkin lupautui kurkkimaan puolestani että jos myyntiin tulee jotain lapsien kamaa niin ottaa print screenin ja saan katsoa onko jotain meidän ostamaa tavaraa. Suoraan sanottuna vituttaa kun teemme hankintoja sinne suuntaan emmekä ikinä näe niitä lapsien päällä tai kuvista tai mitään... Mihin ihmeeseen ne oikeasti katoaa!!! No nyt olemme taas päivittäneet vaatekaapit äidin luona, on haalarit, toppapukua, talvikengät molemmille uudet jne jne... Äidille vain hanskojen ja pipojen hankinnat, jos nekin on jostain kirppikseltä hankittu kulahtaneet niin sitten kyllä mä älähdän! Ne ei kalliita ole joten ne voi kyllä hankkia ihan uutena ja jollei ole rahaa niin sitten me hankitaan kyllä!
Pelaaminen, tuo loputon suo! Lapset tykkäävät nykypäivänä pelata, joo tiedän. Ja se on opettavaista ja ja ja... Ja siitähän voi saada vaikka uran... Juu kyllä alle %, mutta tuskin jokainen peliaddikti joka on saanut lapsena liikaa pelata tekee uraa aikuisena, roviokin potkii pihalle jo osaajia niin tuskin meidän hanipööpalleroista tulee pelialan huippuosaajia kaikista, sillä ette voi alle 10-vuotiaiden loputonta pelaamista hypettää... Pelaaminen, silloin se on liiallista jos lapsen yöunet kärsii, mielikuvitus muiden leikkien suhteen loppuu, ei kiinnosta muu kuin pelaaminen, ei edes kaverit niin sitten menee jo kyllä yli. Ihan hauskaa ajan vietettä joo, mutta elämässä pitäisi olla muutakin sisältöä. Meillä ollessaan muksut tekee kaikkea muuta kuin pelaavat. Onneksi! Toki jos on kamala kaatosade tai kipeänä niin silloin voi saada peliaikaa mutta muutoin kyllä minimissään. Lasten työ on leikkiä, ei pelaamista. Ja joskus meillä saa pelata jos joku kaveri on kylässä, niin silloin he saavat halutessaan pelata movella tanssi/liikunta pelejä, se on hauskaa niin tyttö kuin poika porukassa. En ole ehdoton "ei pelaamista"-tyyppi mutta en voi sietää vanhempia jotka laittaa lapset koneelle ettei itse tartte tehdä mitään! Raivostuttavaa! Mutta se taas pelaamisesta
Kiusaaminen on myös noussut meillä esille.. Lapset ovat molemmat kertoneet kiusaamistapauksista, niin tarhassa kuin koulussa. Nuorempi on alkanut kinuamaan meidän tarhaamme takaisin koska täällä ei kuulemma kiusaamista esiintynyt ja kaupungin tarhassa sitä esiintyy. Ikävä homma sinäänsä koska meillä ei ole mitään todisteita asiasta ja mitä me asialle pystyttäisiin tekemään koska kyse kuitenkin todennäköisesti on vielä pienimuotoisesta kiusaamisesta kun kotiin ei ole sen enempää tullut kyselyitä tai kirjeitä, toki jos äiti on vienyt ne ja pimittää meiltä.. Tarhassa ja koulussa luulisi tuollaiseen kyllä aikuisten puuttuvan, mutta mistä me tiedämme. Meidän on nyt vain rohkaistava lapsia kertomaan meille, äidille, isipuolelle, tarhantäteille, opettajille yms asiasta ja toivottava että joku asialle tekee jotain! Kamala kun meidän kädet on melkein sidottuna emmekä voi tehdä mitään.
Voimme vaan pyytää äitiä keskustelemaan enemmän lastensa kanssa ja että hoitaisi asian myös koulun sekä tarhan kanssa!
Näihin kuviin ja tunnelmiin taas hetkeks, se on moro!
