Vuosi kulunut, turhauttaa edelleen..

No niin vuosi kulunut, hiljaisuutta pidellyt blogin puolella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö ongelmia ole ollut vaan se tarkoittaa sitä että ongelmia on jouduttu ratkomaan muualla kuin täällä paperille eikä vain enää ole ollut jaksamista itsellä tulla tänne purkamaan. Ongelmat on monin kertaantuneet ja käytösongelmat ovat alkaneet vaikuttaa meilläkin nyt kahden viimeisen vkl aikana enemmän. Mekin olemme pikku hiljaa menettämässä otteen vanhempaan lapseen sekä nuorempikin on alkanut nyt reagoimaan rajusti.

Vuoden aikana on tapahtunut lapsien elämässä paljon, he ovat saaneet kaksi pikku sisarusta, toisen meidän luokse ja toisen äidin luokse. Kuitenkin molemmat ovat hyvin tyytyväisiä pikkusisaruksista. Meille tuli tyttö ja äidille poika. En usko että vauva-arki on suuresti vaikuttanut lapsiin ainakaan negatiivisesti muutoin kuin siinä että pelaaminen on äidin luona vain lisääntynyt vaikka äiti kuinka sanoisi toisin. Lapsien eleet, puheet, väsymys ja kiukkukohtaukset pelien osalta kertovat paljon muuta. Jos lapsi sanoo että saa pelata äidin luona niin kauan että itse tahtoo lopettaa kun päätä särkee, on peliaika varmasti ollut enemmän kuin äidin kertoma puoli tuntia.

Pelaaminen on mennyt siihen pisteeseen ettei lapset puhu mistään muusta kuin pelaamisesta, puheet on sellaista siansaksaa ettemme ymmärrä niistä juuri mitään. Pelaaminen on aivan jotain sellaista minkä vuoksi tehdään mitä tahansa, koulussakin käyttävät tätä kiristyskeinona saada lapsi syömään ruokansa. VÄÄRIN! Vanhempi lapsi myös heti kilahtaa jos joku sanoo ettei hän osaa pelata jotain/on jäljessä kentissä tai että hänellä ei ole peliaikaa huonon käytöksen vuoksi. Koulussa oli jopa käynyt toisen oppilaan päälle siitä syystä että toiset lapset olivat puhuneet peleistä ilman häntä. Sitten ihmiset ihmettelee kun mä yritän paasata että älkää päästäkö lapsianne turhan varhain tableteille, antako pelaa liikaa, koska ei näiden meidän pikkuisten kullannuppujen aivot ole valmiita vielä laitteille ja niin isolle kuormitukselle mitä nykyajan pelit yms tekee. Se on aivan tutkittu juttu! Ja sit vanhemmat on aivan kusessa ja tappelevat liisa-pettereiden kanssa ku ne on addiktoituneet eivätkä keksi enää mitää muuta tekemistä ja elämä on aivan perseestä jo 6 vuotiaana, ku yleensä sellaista angstia tulee vasta lähemmäs teini-ikäisillä.

Kuitenkin palataan nyt taas näihin meidän lapsosiin eikä tuosta pelaamisesta taas paasata.. Vaikka se onkin mieliaiheeni väitellä nykyään lapsien kasvatuksen kohdalla koska mulla on näyttöä ihan livenä tarjota monelle mitä se liiallinen pelaaminen, sääntöjen vähäisyys ja lapsien miellyttämishalu aiheuttaa!

Niin koulu on nyt mennyt päin peetä ihan näin suoraan sanottuna! Viime kesänä vanhempi lapsi oli meillä vähän vajaa 7 viikkoa kesälomastaan ja oli kuin kultalapsi, kertaakaan ei otettu yhteen ja pelejäkään ei hirveesti ruinattu koska tekemistä oli muutoin niin paljon. Lapsi päätti että haluaa asua meidän luona ja kertoi tämän äidilleen. Lapsi kävi tutustumassa kouluun (äidin hyväksynnällä) ja seuraavana päivänä äiti söikin sanansa ettei lapsi saakkaan haluamaansa kouluun mennä. No miksi helvetissä antoi lapselle hyväksyntänsä että kyllä koulun vaihtoa voidaan miettiä ja hyvä ensin käydä tutustumassa kouluun, turhaa antaa lapselle toivoa ja sitten heti seuraavana päivänä viedä se. Lapsi yritti pitää puoliaan äidilleen että oikeasti tahtoo tulla tänne meille maalle kouluun ja jäädä asumaan tänne, mutta äidille se ei käynyt. Sanoi ettei se ole niin yksinkertaista, vaikka juuri uuden koulun rehtori oli sanonut ettei meidän tarvitse kuin osoitteenmuutos tehdä ja sillä tavoin asia on sitten kunnossa. Äiti alkoi selitteleen lapselle hirveästä paperisodasta ja kaikista asioista, yritimme sanoa ettei lapselle kuulu mitkään paperit eikä muut asiat, ettei niillä häntä tarvitse ressata. Kuitenkaan äiti ei uskonut ja lapsi oli jo hätää kärsimässä että kun hän tahtoo jäädä meille. Lapsi ohjattiin leikkimään jotta äiti ja isi saisi keskustella asiasta, mitä tekee äiti kun oli menettämässä tilanteen hallinan eikä enää keksinyt tekosyitä, hän marssii lastenhuoneeseen että nyt lähdetään isän tyköö pois ja romahtaa lattialle lasten silmien eteen itkemään. MITÄ VITTUA???? Tälläkö tavoin manipuloi ja hakee lohtua lapsilta? Ei lasten kuulu vanhempiaan lohduttaa tai joutua moisen manipulaation alaiseksi!!!! Hain heti äidin pois siitä ja sanoin ettei noin voi tehdä että nyt kerää itsensä. No lapsi saapui paikalle halailemaan äitiään että okei hän tulee kaupunkiin kouluun. Selkeästi nähtiin että ei ollut eka kerta kun äiti on käyttänyt tätä keinoa lapsiinsa. Että ku pisti vituttaan näin suoraan sanottuna! En ole mikään väkivaltainen ihminen mutta pisti niin vihaksi että olisin voinut vaikka niska perse otteella heittää äidin pois meidän nurkista dramatisoimasta ja manipuloimasta lapsia!

No sovittiin että lapsi käy sitten äidin luona koulua ainakin muutaman viikon, että aloittaa nyt ainakin äidin luona ja jos tulee ongelmia saa heti tulla meidän luokse. Ja äidin kanssa sovittiin että syyslomaan asti saa aikaa ongelmien ratkaisuun. Useampi viikko meni hyvin koulussa ja lapsi alkoi siellä taas viihtymään, kunnes taas tuli ongelmia. Ongelmat kärjistyivät koko ajan koulussa riidoiksi, tappeluiksi, haukkumiseksi, lapsien satuttamiseen, aikuisten päälle käymiseen jne jne. Kuitenkaan äiti ei ollut valmis vaihtamaan koulua edelleenkään. Lapsi ohjattiin perheneuvolaan juttelemaan terapeutin kanssa, siellä hän kävi useita kertoja, syytä ahdistukseen ja pahaan oloon ei saatu irti lapsesta. Syysloma tuli, lapset tuli meille, jälleen loman jälkeen meni hetken aikaa hyvin. Kunnes taas tilanne räjähti... Sitten tuli joululoma jonka olivat taas meillä, jonka jälkeen meni taas hyvin koulussa ja hetken päästä taas tilanne räjähti käsiin. Nyt jo niin kovasti että maaliskuun loppuun mennessä yhteenottoja (fyysisiä) oli jo parisenkymmentä ja tosi rajuja. MIKSEI KUKAAN AVAA SILMIÄÄN ETTÄ KUN MEILTÄ TULLAAN TAKAISIN, ON USEA HYVÄ PÄIVÄ JA LAPSI ON TYYNI SEKÄ RAUHALLINEN, mutta kun ollaan oltu äidin luona taas aikansa niin tilanne räjähtää käsiin!!!!??? Kaava toistui mielestäni jo niin useaan kertaan että kyllä siinä pitäisi jo koulun tai jonkun tahon näkevän että lapsi voi hyvin kun tulee meiltä ja on taas hetken päästä stressiperse kun on asunut äidillään.

Meillä on nyt alkuvuoden aikana ollut kaksi isompaa kohtausta ja maltin menetystä. Ensimmäinen johtui siitä että oli valvonut uutena vuotena liian kauan ja oli selkeästi väsyksissä seuraavana päivänä, tuli pettymys ja sitten se purkaantui kun ei enää väsyneenä hallinnut tunteitaan. Toinen tuli nyt viikonloppuna kun ei saanut pompottaa pikkusisartaan ja me puutuimme tilanteeseen. Molempina kertoina on raivonnut, huutanut, riehunut, yrittänyt hakata, potkia, purra sekä huutanut että tahtoo äidin luokse koska siellä pääsee helpommalla. Eilen isillä meni niin hermot kun ei saanut lapseen enää mitään kontaktia että yritti josko pyllylle pari läismäsyä auttaisi lasta hätkähtämään ja tulemaan sieltä jostain takaisin tähän maailmaan, mutta lapsi oli kuin mitään olisi tapahtunutkaan. En tiedä onko sitä äidin luona mäiskitty sitten enemmänkin koska lapsi oli kuin ei mitään olisi tapahtunut joka yllätti meidät. Molempia meitä harmitti tilanne että kärjisty siihen pisteeseen että "piiskaa" pyllylle annettiin mutta lapsi oli jo sen verran sekaisin ettei millään rauhoittunut ja oli tosi fyysinen meitä kohtaan. Se ei tietenkään oikeuta meitä antamasta piiskaa mutta mies teki sen varmaan jostain omasta muistostaan kun on saanut piistaa pyllylle ja itse hätkähtänyt sekä lopettanut kiukuttelun siihen. Eihän itsekään tiennyt miksi antoi mutta morkkis oli heti sen tehtyään. Mutta myönnän kyllä itsekin että siinä tilanteessa olisi tehnyt mieli antaa avaria pariin otteeseen mutta pystyin hillitsemään kyllä itseni etten sitä tehnyt. Ajatuksena kuitenkin oli jostain syystä todella houkutteleva koska itse kukin oli jo raivonvallassa ja yritti rauhoittua kukin. Kamala pitää lapsesta kiinni väkisin jotten se satuta itseään tai muita. Äidin luona tällaisia tilanteita ei kuulemma ole, äidin mukaan. Pienempi sisar kyllä kertoo että niitä siellä on, ettei enää niin usein mutta on kyllä. Että hän toivoo ettei hänelle sellaisia tule.

Äiti kertoo että moisissa tilanteissa laittaa lapsen huoneeseensa ja kun on siellä riehunut hetken niin sen jälkeen ku on rauhoittunut niin menee puhumaan asiaa halki, Jos me oltais lapsi tuollaisessa tilanteessa laitettu yksin riehumaan huoneeseen ja suljettu ovi niin se olisi ollut kyllä väkisin huoneessa pitämistä ja lapsi olisi varmaan rikkonut puoli huonetta koska oli niin raivon vallassa. Ja näin ei kuitenkaan pikkusisaruksen mielestä tehdä että äiti taas vaan puhuu vaikka kyllähän hän varmaan näin toimii jos pieniä kiukkuja tulee mutta en sitten tiedä isompien kohdalla.

Äiti kertoi myös että syyttää koulun tilanteesta opettajaa ja muita lapsia, että lasta kiusataan koulussa eikä kukaan näe sitä. Me ollaa mietitty tätä tilannetta myös siltä kannalta. Kyllä lasta varmaan hieman provosoidaan ja kiusataankin mutta usein tilanteessa hän on kyllä se joka aloittaa tilanteen. Nyt viikonloppuna asia tuli meille hyvin selväksi. Lapsi itse provosoi, piikittelee, yrittää kontroloita tilannetta ja jollei onnistu olemaan pomona niin saa raivokohtauksen. Musta tuntuu että äiti antaa aina lapselle periksi jotta säästyy näiltä raivoamisilta ja sitten kiukkukohtaukset jätetään selvittämättä loppuun asti niin ettei lapsi ymmärrä olevansa itse syypää. Jotenkin lapsesta tuli hyvin selväksi että vika ei ole hänessä vaan meissä muissa ja koko maailma on häntä vastaan, eikä häntä kuunnella ja ongelman ydin ei ole hän vaan kaikki muut.

Myös hänen kaverinsa äidin tyköö soitti hänelle että voisiko hän tulla ulos ja kun ei päässyt koska oli meillä niin sitten hän ohjeisti tätä soittavaa lasta että ketä muuta voi nyt pyytää ulos kun hän ei pääse. Puhelu oli kuin diktaattori olisi alamaisilleen puhunut ja antanut luvan toimia jotenkin. Ja tämä lapsi joka soitti oli yksi pahimmista riitapukareista joita lapsella on ollut viimeisen 1,5 vuoden aikana mutta ongelmat olivat viime aikoina loppuneet. Näköjään tämä lapsi oli alentunut ja suostunut meidän lapsen alaisuuteen ja näin ollen ongelmat olivat loppuneet kun meidän lapsi sai ohjailla häntä. VÄÄRIN!!! Ei ystävyys saa olla pelosta johtuvaa ja alistavaa! Oli aivan kamalaa kuunnella puhelua ja olla puuttumatta siihen, mutta halusin kuulla puhelun loppuun.

Tuli meille isän kanssa hyvin selväksi mistä ongelmat johtuvat, lapsi saa tahtonsa läpi, yrittää kontroloida kaikkia ja kun ei pysty niin raivoo heti että kaikki on häntä vastaan. Äidin luona tällä tavoin varmaan saa tahtonsa läpi ja meillä se ei nyt onnistunutkaan niin raivo oli sanoinkuvailematonta. En ikinä olisi uskonut että lapsesta voi kuoriutua tollainen monsteri, etenkään kun muutoin lapsi on todella empaattisen oloinen ja reipas sekä iloinen. Me emme enää tiedä mitä voimme tehdä, äiti tahtoo vaihtaa kaupungissa koulua, ihan kuin se ratkaisisi ongelmat. Ei se ratkaise vaan vain lisää! Ongelmat on nyt kotoo lähtöisiä ja lapsi tarvitsee jo ammattiapua. Äiti ei näe että hänen "sääntönsä" ovat turhan lepsut, hän voivottelee liikaa lasta ja vahvistaa sekä hyväksyy huonon käytöksen sillä ettei avaa itse silmiään ongelmille.

Nyt lapsi alkaa käymään koulua 1-2 h/päivä kahtena tai kolmena päivänä viikosta ja loput käymään kotona äidin opetuksen alaisina että se siitä koulun käynnistä. Lapsi jää nyt kyllä jälkeen ja niin pahasti! Äiti on ollut itse paska koulussa, eikä häntä kiinnosta moinen joten nyt sitten oppivelvollisuus jää suorittamatta tästä syystä. Lapselle ei oltu kerrottu asiasta yhtään mitään vaan vielä eilen hän oli menossa kouluun omasta mielestään normaalisti ja tiesi että koulussa on uintia ja innoissaan siitä. Tottakai tänään räjähtää tilanne käsiin kun hän ei pääse, eikä hän ymmärrä miksi ja pitää tätä taas rangaistuksena. Kiva kun ei saa osallistua koulunkäyntiin ilman että äiti on paikalla. Joten nyt sitten koulu päätti tällaisen ratkaisun tehdä, tai eihän tämä mikään ratkaisu ole, vain ongelman siirtämistä muualle ja erkaannuttamista! Aivan sairasta toimintaa!

Eikä äiti ole edelleenkään valmis päästämään lasta tänne meille koska ei lapsessa ole vikaa vaan vain koulussa! Eihän ongelmat ratkeisi sillä että lapsi meille tulisi mutta meillä on säännöt, pelirajoitukset sekä hieman erilainen kasvuympäristö.

Lapsi myös puhui että tahtoisi kuolla, että on välillä niin onneton ja surullinen. Kysyin mistä tämä johtuu niin sanoi että tylsistyy niin kovin helposti joka tekee hänet onnettomaksi ja että on ainoastaan onnellinen silloin kun saa pelata. Että mikään ei muu häntä tee elämässä onnelliseksi. Melko pelottavaa tekstiä lapsen suusta.

Nyt viikonloppuna leikki pikkulegoilla ja legoukot käyttivät huumeita. En tiedä oliko nähnyt telkasta jonkun tulliohjelman vaiko pitääkö tässä nyt alkaa pelkäämään että kaupungissa vanhemmilla on jotain sellaisia ongelmia. En uskoisi kyllä äidistä enkä isäpuolesta moista mutta kyllähän se mieleen noista leikeistä tuli. Sitten kuitenkin kyseli että miksi huumeita on, kuka tyhmä ne on keksinyt, miksi niitä tuodaan suomeen, tästä epäilen että lapsi oli nähnyt tulliohjelman. Kuitenkaan 8 vuotiaan ei pitäisi huumeistä mitään tietää tai haluta edes tietää.

Ruuasta on myös tullut molempien lapsien kanssa suurempi ongelma, äiti ei meinaa saada lapsia enää syömään luonaan. Kyselee multa että mitä teen lapsille ruuaksi kun syövät meillä niin hyvin ja monipuolisesti. Aivan normaalia kotiruokaa teen, hyvin kelpaa ja syödään reippaasti salaatteja myöden. En voi käsittää  mistä moinen tinttailu johtuu äidin luona. Toki mies sanoi sitten että ymmärtää kyllä miksei lapset syö, ettei hänkään niitä ruokia söisi että on niin kamalaa liejua että mä olen gourmet kokki exäänsä verrattuna. Ja yksi mikä on varmaan suurin syy hyvään ruokaan on hyvät raaka-aineet, mä käytän aina tuoretta. Lapsien äiti käyttää kuulemma paljon kaupan valmisruokia niin salaateissa kuin peruslihapullissa. Mä teen kaiken itse, joten onhan maku aivan eri enkä hukuta kaikkea kermaan ja tarjoile pelkkää makkaraa+makaronia ketsupilla. Ravinto on myös melkoisen suuri osa hyvää käyttäytymistä, jos keho voi huonosti, voi myös henkisesti huonosti.

Nyt meillä tulee perheneuvolaan aika että päästään purkamaan tilannetta sinne, pelkään vaan että tunti aikaa ei riitä meille kertomaan huolistamme. Mutta emme tiedä kuinka enää toimia joten pakko varmaan pyytää useampi tapaaminen ja toivoa että asiat lähtisivät nyt rullaamaan oikeaan suuntaan.

Lapset meille, ainakin nyt vanhempi näin alkuun jotta saadaan hälle uusi puhdas alku turvallisessa ympäristössä, hyvien ystävien ja perheen ympäröimänä. Koulusta onneksi on tehty nyt lastensuojeluilmoitus joten toivotaan että se nyt hieman edes auttaa asioita loksahtamaan paikalleen. Kunhan vaan meitäkin jo vihdoin kuunneltaisiin!!!

Myös nuorempi lapsista on alkanut reagoimaan, samaa rataa mennään kuin vanhemman kanssa. Pelit on maailman napa, hän vielä osaa leikkiä mutta nekin menee pelien ja tv-sarjojen  mukaan täysin. Hänkin tahtoisi  asua enemmän isin luona, mutta silti ikävöi äitiään mutta sanoo samalla että jos mä olisin hänen äitinsä niin hän saisi asua isin luona ilman että kukaan suuttuisi.

Nuorempi lapsi käy nyt myös toimintaterapiassa koska ei osaa pukea vaatteita oikein päin, pyyhkiä pyllyään edelleenkään, ei jaksa keskittyä, ei kiinnosta oppiminen, tahtoo vain pelata, ei osaa huomioida ympärillä tapahtuvia asioita/vaaroja jne jne... Asioita mistä olemme jo muutaman vuoden marisseet että hankkisi nyt jo äiti apua että ei 6 vuotiaan pidä olla noin jäljessä, mutta kun tarhasta ei oltu asiaa huomioitu niin äiti ei ottanut meidän sanoja tosissaan. Vasta nyt kun eskarista sanottu ettei lapsesta tule kouluun sopivaa ellei apuja saada ja lujaa niin sitten vasta herättiin. On se kumma kun meidän sanoja ei oteta lainkaan kuuleviin korviin.

Sen siitä saa kun ei vaadi lapsiltaan mitään, antaa elää pellossa eikä aseta rajoja. Pilatkoon tämän uuden vauvan niin kuin itse tahtoo mutta miehen lapsia emme anna enää enempää pilata! Nyt tähän on tultava stoppi tavalla tai toisella! Meitä on pakko kuultava jo ja otettava meidänkin sanat huomioon! Tässä alkaa olemaan jo liikaa tosi kyseessä ja käytökseen tultava stoppi jotta ei tule myöhemmin suurempia ongelmia!!!

Mä oon niin loppu taisteleen tuon äidin kanssa, miksi suomen valtio on niin saatanan vanhoollinen että äiti on muka parempi, miksei isä voi olla paree? Mikä äidistä tekee sen paremman osapuolen kuin isästä? Meilläkin on nyt laitettu vanhempain vapaat puoliksi jotta isä saa olla tytön kanssa yhtälailla kotona kuin minäkin, alkuun olin minä koska tissit. Nyt voi jo isäkin olla koska syö jo kiinteitä sekä pullo kelpaa, imetän silti edelleen mutta vain aamuisin, työpäivän jälkeen ja illalla. Näin siksi koska molemmat tahdomme luoda lapsen kanssa yhtälaisen siteen sekä olla samanarvoisia vanhempia. Miksei suomi voi tulla tässäkin mukana? Miksi sossujen takia äiti on se parempi osapuoli? Miksei ne saatanan ämmät voi siellä avata silmiään että joskus myös mies on parempi? Ei se mies siellä osaa sanoa vastaan mitään koska kaikki käsittelijät on naisia ja pelkää sanoa koska jos sanoo yhdenkin poikkisanan tai arvostelee sossujen toimintaa niin häntä pidetään jotain monsterina koska on mies, mitä vittua mä sanon???? Lasten paikka ei ole automaattisesti äidillä!!!!


Ja pakko tulla vielä se lisäämään että isin luokse ei aina tahdota lähteä koska isompi lapsista tahtoo viettää aikaa erossa toisesta sisaruksestaan, näin ainakin kertoo ja sitten kun ollaan pakotettu mukaan niin hetken päästä käykin ilmi että äiti on tehnyt jotain hankintoja ja lapsi ei ole tahtonut lähteä meille koska tahtoo odottaa että saa tämän hankinnan jota odottaa kovasti postista. Usein silloin kun on peleihin liittyviä hankintoja niin ei tahdota lähteä isälle. Ja muut lelut yms niin sitten voidaan lähteä. Mutta viimeiseen reilu vuoteen olemme laskeneet että 2 kertaa on ollut sellainen tilanne että jotain tavaraa tai muuta olisi ollut postissa tulossa lapsille, eli koko ajan lahjotaan. Ja sitten jollei ole postissa jotain tulossa niin sitten lähetellään kuvia viikonlopun aikana että "ostin teille tällaisen elokuvan, täällä odottaa teille suklaamunat", lahjontaa että lapsilla on hirveä kiire äidille takaisin. Tämä paheni vain kesän jälkeen kun vanhempi lapsi sanoi tahtovansa jäädä meille. Ja tää on joka viikonloppuista. Mekin teemme lapsille hankintoja mutta emme ikinä manipuloi niillä, ne vain ovat meillä kun tulevat meille, ei niistä ilmoiteta etukäteen. Jos ollaan ostettu elokuva, on se hankittu siksi että voimme pitää yhteisen kivan elokuvaillan, ei siksi että meillä on jotain mitä äidillä ole tai minkä vuoksi meille olisi kivempi tulla. Tää on aivan naurettavaa! Sitten kuitenkaan ei ole varaa ostaa bensaa autoon jotta voitaisiin tulla hakemaan/tuomaan lapsia. Ei varaa uusiin vaatteisiin jne jne..

Myös toi hygienia ja puhtaat vaatteet tuottaa edelleen ongelmia. Meillä vaihdetaan edelleen joka päivä vaatteet ja lapset kulkee puhtaissa vaatteissa. Kun lapset meille saapuu niin ovat paskasissa vaatteissa, välillä haisevat ihan hirveille ja nuoremmalla hirveet paskavanat pikkareissa. Aivan jotain kamalaa tuokin, mutta ei siihen kukaan ole puuttunut koulustakaan eikä terkkarilta niin  ei mekään asialle voida mitään. Uusia vaatteita annetaan tämän tästä sinne mutta eipä me niitä sen koommin enää ikinä lasten päällä nähdä, vanhat vaatteet päällä vaan saapuvat meille. En tiedä myykö äiti vaatteet jossain nettikirpulla vai kuinka mutta olisi kiva joskus edes nähdä annettuja vaatteita lapsien päällä. Ja sitten sekin on naurettavaa että laittaa rikkinäisiä vaatteita lasten päälle meille tullessa että meidän on pakko taas vaihtaa ehjät lapsille päälle, pyytäisi niitä uusia sitten jos on tarve eikä tuolla tavalla tekisi ja oikeesti mihin ne uuden katoo joita sinne annetaan... PlaaH!!!