Pohdintaa.....

Tällä viikolla mieheni menee jälleen sossukeskusteluihin ja hänen olisi aika tehdä jotain päätöksiä.

Kyllä mä sitten olen odottanut tätä hetkee, toivottavasti tällä kertaa saavat jotenkin asian sossujen kanssa puhutuksi, nimittäin itse olen aivan riittävän kyllästynyt koko touhuun. Väsyttää tää pitkittynyt tilanne, ei siinä mitään, varmasti myös mieskin on aivan loppu. Voin vain kuvitella miltä hänestä tuntuu, kun itsestäkin tuntuu tältä. Ensinnäkin olen alkanut melkein vihaamaan lasten äitiä, toiseksi olen alkanut vihaamaan sitä kuinka koko tilanne vaikuttaa omaan parisuhteeseeni. Se kuinka minun pitäisi vaan jaksaa olla se rakastava puoliso jonka pitää kaikki tiuskimiset ja kiukuttelut mieheltään jaksaa kun hänen stressinsä taso nousee päivä päivältä sossutapaamisen lähestyessä. Voin sanoo että ei oo ihan joka päivä kovin rakastettu olo, kun saa tiuskimista mitäänsanomattomista asioista.

Nooh tästä tilanteesta olen miehelleni jo sanonut, sekä tehnyt selväksi että olen aikas lopen uupunut tilanteeseen, joka tottakai hänelle vielä tuo entistä enemmän stressiä. Hän kuitenkin toivoi että jaksaisin ja yrittää parantaa tapojaan. Pahoitteli asiaa ja sanoi ettei ole ollut tarkoitus, tiedän ettei ole ollut... Joten vaikkakin itsestäkin nyt tuntuu näin raskaalta niin miettikää jokainen samantyylisessä tilanteessa oleva henkilö "äitipuoli", miltä siitä omasta puolisosta tuntuu ja yrittäkää jaksaa. Muuta en voi sanoa muuta kuin että ne tarttee tällaisissa tilanteissa tukee ja turvaa! Ei oo tässä ja nyt se aika kun pitäis lähtee lätkiin vaikkakin siltä ajoittain saattaakin tuntua. Oon nimittäin lukenut todella paljon netistä juttuja joissa puolisot on tällaisissa tilanteissa riitautuneet niin paljon että ovat jopa lähteneet lätkimään. En usko että se on se oikea ratkaisu, en lainkaan. Miettikää nyt miltä tuntuu kun ensin lähtee puoliso, sen jälkeen mahdollisesti lastenhuoltajuuskin (meidän tilanteessa "toistamiseen", ensin lasten äiti ja lapset lähtee, sitten saa lapset takaisin, sitten uuden puolison, sitten lähtee uusi puoliso ja mahdollisesti myös lapset palautuu viikonloppu-lapsiksi, rankkaa!!!). Se on aikas suuri tunnetaakka mitä on, en yhtään ihmettele miten suomessa on niin paljon masentuneisuutta ja alkoholismia kun monet ei pysty käsittelemään pettymystä ja surua etenkään tällaisissa tilanteissa.

No nyt olisi sitten mieheni päätettävä mitä tahtoo, se vasta vaikeaa onkin. Ei sitä voi varmasti kukaan ulkopuolinen ymmärtää joka ei ole käynyt itse henkilökohtaisesti tuota sotaa. Lasten äiti ei lapsistaan ole "luopumassa" kuin oikeuden päätöksellä, vaikkakin alkuun oli vanhempaa lasta antamassakin. Näkee kumpi on hälle tärkeempi, ikävä sinäänsä koska molempien pitäisi olla yhtä tärkeitä. Hän on myös myöntänyt että vanhemmalla olisi meidän luonamme mahdollisesti parempi, mutta sitten kysyy että entäs miten nuorempi. Joo tottakai sitäkin pitää miettiä, mutta kun nuoremmalla on mennyt hyvin molemmissa paikoissa, ei ole enään mikään äidin pikku vauva joten kyllä sekin siinä sitten muuttaisi samalla, ei lapsia erottamaankaan aleta. Mutta kun äiti nyt vain ei tahdo antaa molempia koska ei tahdo olla yksin. Onhan sillä uusi puoliso, ei se yksin ole jäämässä. Ja ei kukaan lapsia pois ole viemässä, näkisi hän niitä aina joka toinen vkl ja loma-aikoina. Myöskin porrastettua siirtymistä olemme ehdottaneet, että alkuun olisivat esim. pidennetyn vkl äidillään joka sitten pikku hiljaa muutettaisiin normaali viikonlopuiksi koulun alun lähestyttyä. Tämäkään ei hänelle käy. Hän ei ole ehdottanut samaa toistepäin eli isän pitäisi "luopua" lapsistaan sormia napsauttamalla.

Nyt mieheni pitäisi miettiä mitkä asiat sopimukseen tahtoo, millaisen sopimuksen ylipäätään suostuisi allekirjoittamaan jos pahin hänen kannaltaan tilanne tulisi nyt sitten kohdalle. Hän ei suostu edes keskustelemaan asiasta kanssani, ns. purkamaan tilannetta. Tottakai se on vaikeaa, mutta kyllä hänen pitäisi hieman asiaan mielestäni perehtyä nyt etukäteen ja valmistautua. Aihe on vain hänelle niin vaikea tällä hetkellä että mielummin on puhumatta koko asiasta. Itseä ärsyttää kun yrität auttaa, mutta toinen vain pakoilee asiaa koska ei tahdo kohdata sitä. Pakkohan se nyt on kohdata, ei tässä enään mikään muu auta.

No kirjoitan nyt itse tähän listani mitä itse ajattelisin ensin näistä hyvistä ja huonoista puolista molempien luona. Kun huomioon ei oteta että toisessa paikassa isä, toisessa äiti, niin kuin sillä olisi jotain merkitystä oikeasti! Ne kuitenkin molemmat ovat lasten vanhempia, nyt mietitään niitä konkreettisia asioita!

Isän luona:
+ maalaisympäristö jossa kasvaa
+ pienet kouluryhmät, ei ole tarvetta kahden paikalle koska pienryhmä ja osaa käyttäytyä täällä
+ paremmin yhteen hitsaantunut luokka jo tälläkin hetkellä
+ harrastuksia, kuten muskari, uinti, yleisurheilu, ratsastaminen, kerho
+ suuri tukiverkosto
+ monipuolisempi ruokavalio
+ kunnon vaatteet, uusia ja ehjiä
+ tulevaisuudessa mahdollisuudet saada omat huoneet, kun teemme talonlaajennuksen
+ mamma olisi valmis ottamaan vuorotteluvapaan vanhemman lapsen vuoksi, jotta ei tarvitse murehtia iltapäiväkerhoista yms. ei liian pitkiä päiviä. Jää jo sitten eläkkeellekin että olisi myös toisen kohdalla apuna kun sen aika koittaa.
+ ei peliaikaa liikaa, muuta tekemistä kuin koneella ja pleikalla istuminen
+ syö hyvin, ei kiukuttele ruuasta
+ molemmat aikuiset työelämässä, "leipä taattu pöytään"
+ varaa lomamatkoihin ja tekemisiin
+ paljon ystäviä, joihin kasvanut jo todella vahvat siteet, käyvät kotonakin leikkimässä
+ parempi oppimisympäristö, parempi tuki oppimiseen
+ kuuntelemme lapsia ja heidän toiveitaan
+ opetetaan lapsia käsittelemään erilaisia tunteita
+ lapsi on itse ilmaissut tahtonsa asua isän luona
+ pysyvyys, ei muuttoja yms muutoksia
- riitelemme joskus, mutta myös sitä lasten tulee nähdä jotta oppivat itsekin riitelemään oikealla tavalla ja selvittämään riitansa, pyytämään anteeksi ja sopimaan.


Äidin luona:
+ varmasti enemmän harrastusmahdollisuuksia kuin maalaisseudulla, mutta käyttääkö oikeasti tilannetta hyväksi? voin jo vastata että ei käytä. ei ole tähänkään mennessä käyttänyt, mutta mahdollisuudet siis kaupungissa tähän olisi. lupaillut kyllä on, niin meille kuin lapsille, mutta ei ole mitään lupauksiaan pitänyt vielä.
+ pienehköt luokat luvattu eskariin ja kouluun, myös kahden paikalla.
///en keksi tähän enempää hyviä puolia, onko niitä?????? kai niitä on mutta ehkä en vain löydä niitä...
- koira jota lapset pelkäävään, kun hyppii, raapii, puree yms.
- viettävät sisällä hyvin paljon aikaa pleikat ja tietokoneen ääressä
- rahaongelmat, mahdollinen petossyyte tulossa kelalta.
- lupailee lapsille asioita joita ei kuitenkaan pidä, joudumme isän luona lohduttamaan itkuisia lapsia.
- risaset ja turhan pienet vaatteet, emme ole nähneet kunnon vaatteita pitkiin aikoihin?
- eivät saa kovinkaan monipuolista ruokaa, esim hedelmiä äiti ei kuulemma suostu ostamaan kun ovat liian kalliita (röökiin on kyllä varaa, sekä bailuiltoihin kapakassa)
- lapset kertovat ettei äiti ikinä tee heidän kanssaan mitään


Tällä hetkellä lapset ovat äidin luona viettämässä kesälomaa, isä on tottakai kiinnostunut ollut siitä mitä lapsille kuuluu ja mitä ovat tehneet lomallaan. Nyt on mennyt 1,5 viikkoa ja nyt jos koska on kaunista säätä riittänyt! Lapset ovat kerran käyneet pihalla leikkipuistossa ja kerran uimarannalla, wou! Jopas ovatkin olleet "lomalla" ja tehneet kaikkia kivaa. Sisällä ovat kyhnänneet koko tämän komean 1,5 viikkosen, oikein sääliksi käy. Isänsä luokse puhelimessa kinuavat, mutta ei isi voi niitä kesken äidin lomakautta meille hakea. Tämäkin kertoo jo ettei äidin ostamilla lahjuksilla ole ollut mitään merkitystä (onkivapoja, traktoreita, autoja yms), eihän ne pääse edes onkimaan kun ei niitä viedä kalaan.

No onneksi nyt tulevat tämän viikon jälkeen meille niin pääsemme oikeasti lomailun makuun. :)

Asiani näköjään rönsyilee vähän sinne ja tänne, mutta palataan aikaisempaan aiheeseen.. Mitä mieheni nyt kannattaisi sopimukseen kirjoittaa...

Jos lapset jää äidilleen ja isälle vain viikonloppu/loma-ajan tapaamisoikeudet:
- Äiti ei saa muuttaa niin että lapsien koulu/tarhapaikat muuttuisivat, mikäli näin tahtoo tehdä, muuttavat lapset automaattisesti isänsä luoksi pysyvyyden vuoksi. Huomioon tulee ottaa myös nuoremman lapsen ala-aste aika, eli ns. muuttokielto n. 10-vuotta. (Onko äiti siihen valmis, nyt muuttanut 3 vuoden aikana jo kahdesti)
- Elatusapua ei makseta, isot hankinnat puoliksi kuten esim pyörä ja silmälasit yms.
- Mikäli lapset oireilevat pidemmän aikaa, voidaan lapsien huoltajuudesta keskustella uudelleen ja silloin täytyy äidin uskoa siihen että lapsien hyvinvointi on parempaa isän luona.
- Mikäli lapsi tahtoo muuttaa isälleen vanhempana, tulee äidin siihen suostua
- kaikki tarhan ja koulujen yhteydenotot myös isälle, sekä vanhempainilta kutsut yms. Yhteydenpito suoraan tarhasta/koulusta, ei äidin kautta. (valehtelee jo nyt asioista joten ei pysty luottamaan)
- Kuljetukset isän ja äidin välillä huolehditaan puoliksi vanhempien kesken
- Äiti ei hanki lemmikkieläimiä ennen kuin on testauttanut lääkärillä onko lapsista kumpikaan allerginen kyseiselle eläimelle. 

Jos lapset muuttavat isänsä luokse:
- Isän tulee huolehtia siitä että tarhan ja koulun asiat kulkeutuvat myös äidille
- Elatusapua ei makseta, isot hankinnat puoliksi kuten esim pyörä ja silmälasit yms.
- Mikäli lapset oireilevat pidemmän aikaa, voidaan lapsien huoltajuudesta keskustella uudelleen
- Mikäli lapsi tahtoo muuttaa äidilleen myöhemmin, tulee isän siihen suostua
- Kuljetukset isän ja äidin välillä huolehditaan puoliksi vanhempien kesken

Aikas samanlaisia juttuja molemmat varmasti vaativat papereihin, mutta mielestäni tuo kohta on erittäin tärkeä ettei äiti saa muuttaa alueelta pois koska silloin pysyvyys ja tasaisuus, sekä ystävyyssuhteet lapsien kannalta huonontuvat.

Kuitenkin mitä tahansa sopimuksiin kirjoitetaan, ei niitä ole periaatteessa pakko totella, ne ovat lain mukaan vain suuntaa antavia. Eli vaikka sopimuksessa lukisi että lapsia ei saa muutattaa muualle, voi toinen osapuoli näin halutessaan muuttaa vaikka toiselle puolelle suomea ja vaikeuttaa toisen vanhemman roolia. Naurettavaa että tällainen on mahdollista vielä nykypäivänä, mitä järkeä koko sopimuksessa on jos sitä ei tarvitse noudattaa??? Vain kohta on elatusavun määrä ja maksupäivä joita tarvitsee noudattaa, eli raha jälleen määrää ja ilman velvotteita, järjetöntä sanon minä.. On se jännä kuinka lapset laitetaan euroiksi tällaisissa asioissa. En ymmärrä, en... Ja sekin että ilman minkään sortin velvotteita, ei ole maksajalle mitään takuita että rahat menevät lapsiin eikä esim. äidin omiin röökeihin.

Mutta kaiken järjen mukaan lapsilla olisi isällään paremmat oltavat, myöskin äidin kavereista (ehkä jopa entisistä kavereista, en tiedä mikä heidän ystävyyssuhde tällä hetkellä on, mutta kuitenkin) kaikki on sitä mieltä että lapsilla olisi isänsä kanssa parempi. Yksi jopa sanoi että jos lapset olisivat isällään niin pääsisi äiti sitten elämään ja olemaan niin kuin lystää, bilettään ja seikkailemaan. Että sitähän se teki jo niiden suhteen aikanakin ja jätti isän lasten kanssa kotiin. En olisi uskonut että tällainen oli ollut tilanne silloin kun miettii että nyt pitää niin kynsin ja hampain kiinni lapsistaan.

Vaikeita tilanteita mutta toivottavasti saadaan jokin ratkaisu ja pian, jottei tää enempää rasittais mun ja mieheni suhdetta. Toki tiedän että tulee rasittamaan tavalla tai toisella aina, mutta jos nyt edes jokin päätös saataisiin niin sitten jokunen asia selviäisi. Toki mies masentuu jolleivat lapset hänelle tule, on koko ajan varpaillaan ja pelkää tulevaisuutta, mutta jollei äiti sitten osaa kasvattaa lapsia, koulunkäynti menee huonosti yms niin kyllä hänellä sitten sossun silmissä tulee olemaan paremmat olot, toivottavasti.. Kurja vaan että kaikki pitää tehdä kantapään kauttaa.

Palaan taas asiaan kun jotain järkevää sanottavaa taas on...