Mieheni teki päätöksensä että lapset saavat jäädä toistaiseksi äidilleen. Niin vaikeaa kuin tämä päätös oli, on se tuonut hieman rauhallisuutta meidän omaan elämäämme. Kuitenkin mieheni tuntuu vieläkin olevan stressaantunut tilanteesta. Syynä varmaan se ettei ole saanut vieläkään sossulta allekirjoitettua sopimusta minkä oli laatinut.
Sopimuksessa on muutama kohta johon äiti ei välttämättä suostu vaikkakin niistä on jo sovittu suullisesti. Näitä ovat mm. ettei elareita makseta, lasten suuret hankinnat laitetaan puoliksi. Voin vain kuvitella nyt kun hän sai tahtonsa läpi sen suhteen että lapset sinne muuttavat, tulee hänellä ns. ahneus että hän tahtoo nyt myös rahatkin. Onneksi meillä on hänen lähettämänsä tekstiviestit todisteina asiasta ettei mitään meiltä tahdo. Ei siinä ettemmekö suostuisi kuluja puoliksi laittamaan hänen kanssaan mutta kun tiedämme ettei rahat mene siihen mihin niiden kuuluisi mennä.
Myöskin sopimuksessa on kirjoitettu että kuljetukset tehdään puoliksi, mikä voi myöskin aiheuttaa jatkossa narinaa. Niin se on aiheuttanut aikaisemminkin kun asia näin oli ja hän sai jopa sossut puhuttua puolelleen että se on tapaava vanhempi jonka homma on kuskata edes takas jos tahtoo nähdä. Eihän se niin voi mennä, kyllä se on mielestäni molempien homma, ei se vain toiselle osapuolelle kuulu. Hän myös vaati meidän ostamamme turvaistuimet itselleen koska lapset siellä ovat pidempiä aikoja kuin meillä, kun saimme ne viimeksi takaisin haisi ne aivan tupakalle. Ei lasten aikana vedetä röökii autossa, tai ylipäätään autossa polteta jossa on lasten istuimet. Hävettää kun lapset haisee röökille ihan kuin itse polttaisivat. On se sossu jännä paikka kun pakottavat meidän antaa meidän omaisuutta toiselle ja meidän täytyy sitten ostaa itselle uudet kun toinen pilaa nämä tavarat.
Sopimuksessa lukee myös että mikäli lapsilla tulee ongelmia tarhassa, esikoulussa tai koulussa, katsotaan asuinpaikkaa uudelleen. Että olisiko isän luona sittenkin tasaisempi ja parempi kasvuympäristö. Kamala ajatella että niitä lapsia hyppyytetään joten toivotaan nyt että kaikki menee hyvin.
Tämä sopimus on voimassa ainoastaan vuoden loppuun saakka, jonka jälkeen mietitään onko lapsilla ollut ongelmia siellä ja olisiko isänsä luona parempi.
Toivon vain sydämestäni ettei ongelmia tule! Ja toivon että hän nyt allekirjoittaa sopimuksen!
Lapsille kerroimme tästä päätöksestä yhdessä mieheni kanssa. Vanhempi otti asian ihan ok, hän sanoi että tulee ikävöimään meitä kovasti ja tahtoisi kuitenkin olla meidän luona mutta jos lupaamme olla täällä ja ostaa hänelle vaatteet äidin luokse niin sitten hän siellä voi olla jos on pakko. Nuorempi pillahti itkuun ja sai itku-potku-raivarit että ei tahdo äidin luokse, että tahtoo olla vain isin luona. En tiedä mistä hän oli päähänsä saanut että sitten äidin luolta tullaan vaan kylään isälle mutta huusi kurkku suorana että ei tahdo isälle vain kylään että tahtoo asua täällä, miettikää neljä vuotias huutaa tuollaista.
Aikaisemmin vanhempi tahtoi vain isälleen, nyt hän on puhunut kaikesta mitä äidin luona on, mitä siellä tehdään, mitä siellä tullaan tekemään, mitä ei ikinä pakko tehdä, kuinka paljon siellä saa pelata, mitä uusia pelejä on yms.. Aikaisemmin ollut todella hiljainen äidistään, toivotaan että äiti on skarpannut äitinä oloaan myös vanhemman pojan kohdalla (jäänyt aikaisemmin nuoremman vuoksi hieman huomiotta, koska nuorempi on se tärkeämpi). Toinen toki voi olla että lahjonta ja manipulointi on alkaneet tehoomaan, tulee vaan kylmä seinä vastaan siinä vaiheessa kun ei enään lahjoja tulekaan syli täydeltä ja isi ehkä olikin oikeesti kiva kun se tekee lastensa kanssa jotain eikä vaan istu koneella.
Nyt olemme huomanneet että vanhempaa on hieman käännytetty isiä vastaan ja isi on aina väärässä kaiken suhteen. Että äiti on oikeassa ja viisaampi. Kyllä siellä toisessa paikassa puhetta varmasti on ollut ja paljon. Siitäkin huolimatta olisi mieluummin meillä...
Nuorempi jopa yllätettiin leikkimästä leikkiä: " isi on ihan perseestä, äiti on paras ", ei noin nuori tiedä mitä on olla perseestä, ei todellakaan. Joten kyllä noi on kuultuja sanoja.. Hieman huolettaa! Onneksi lapsi itse käänsi leikissä sanoja niin että isi on paras, isi on paras, isi on ihana..
Vaikeita aikoja, lapsia käy niin paljon sääliksi ettette voi uskoakaan ja myös miestäni... Moni uskoo että lapset ovat meillä jo ennen vuoden vaihdetta, mutta sen saa nähä nyt sitten...
Toivon ja toivon vähän vielä lisää ettei mitään ongelmia tarhassa, eskarissa tai muualla tule ja että lapset saavat toivomiaan harrastuksia, että uimataitoa ylläpidetään ja että mielenkiintoa laskemiseen ja lukemiseen kannatetaan sekä opetetaan ja rohkaistaan... Jotta kaikki menisi hyvin, ettei lapsia tartte pompotella, kyllä ne siellä hengissä pysyy kunhan vaan ei mitään ongelmia olisi! Että asiat vain menisivät edes ok niin sekin olisi jo hyvä..
Kamala sanoa vielä tästä "äidistä".. Puhuin hänen entisen parhaan ystävänsä kanssa joka siis nykyään minun hyvä ystävä.. Sanoin hänelle että välillä tuntuu että välitän lapsista enemmän kuin tämä oikea äiti. Hän sanoi että kyllä sieltä äidiltäkin varmasti välittämistä löytyy, mutta hän ei laita lapsia ja niiden hyvinvointia etusijalle niin kuin minä laitan. Että hän on sellainen ihminen joka tulee aina laittamaan itsensä, oman hyvinvointinsa ja halunsa ensimmäiseksi. Kuulosti niin kamalalta kuulla se vielä jonkun toisen suusta joka oikeasti hyvin tämän äidin tuntee.. Puistattaa...
Aikoinani arvostin tätä äitiä jonkin verran ja uskoin koko ajan parempaan sekä siihen että kyllä se jotain hyvääkin saa aikaan.. En vain ole enään varma saako vaiko ei.. Se jää nähtäväks.. Toivotaan parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti