Olen huomannut että blogissani on ollut kävijäpiikki viime viikonlopun aikana. Noin 250 kävijää kahden päivän aikana, tämä lienee ennätys, joten joku lienee löytänyt sivuni ja linkittänyt tämän facebookkiin. Näin ainakin kävijämittarini kertoo että facen kautta suurin kävijämäärä tänne olisi ilmaantunut. Hienoa ja kiitos siitä!
Mikäli teistä kävijöistä löytyy joku joka on samanlaisessa tilanteessa kuin minä, kuulisin mielelläni teidän tarinoitanne. Netti on täynnä keskusteluja siitä kuinka "äiti haukkuu äitipuolta", "äitipuoli ei piittaa miehensä lapsista", "äitipuoli ei tahtoisi miehensä lapsia heille koko aikaisesti vaikka äidin luona kaikki ei olisi kunnossa" jne. Mutta vähemmän on näitä keskusteluita joissa äitipuoli tahtoisi lasten olevan isänsä luona ja rakentaa turvallisen kasvuympäristön lapsille jotka eivät ole geeneiltään lainkaan omia.Tuntuu että yleensä tähän suuntaan olevat keskustelut ovat aina jotenkin negatiivisia.
Itseni tarkoitus ei todellakaan ole "haukkua tätä lasten oikeaa äitiä" vaikka se välillä siltä kuulostaakin ja oikeasti tekisi mieli haukkua ihan päin näköö. Kyllä hän asioita oikeinkin tekee, ehkä päivä päivältä enemmän, itse vaan tekisin niin monen asian erilailla. Mutta johonkin minun on vain pakko päästä purkamaan turhautumistani perusasioista joidenka lapsikodissa pitäisi toimia mielestäni hieman eritavalla.
Asioista varmasti on porukka montaa mieltä ja varmasti tulen kuulemaan sanoja "helppohan se sun on sanoo ja kertoo miten pitäis olla ja elää, että kuinka sinä ainakin jaksaisit päivästä toiseen, kun eihän sulla niitä muksuja ole hoidettavana kuin aika ajoin". Tiedän että joillakin on oikeasti todella rankkaa selviytyä äitiyden tuomasta "työstä", onhan se vaativaa hommaa, mutta kyllä minun mielestäni lapsen etu on se ykkönen vaikka itsestäänkin on huolehdittava! Ja en sano nyt tuota "selviytyä" ja"työ" sanaa pahalla, etteikö muka osaa jne. vaan tarkoitan sillä nyt esimerkiksi yksinhuoltajia niukan rahan kanssa, jonkun terveydellisen syyn tuomia ongelmia/rajoitteita yms tai muita elämän tuomia ongelmia mitkä rajoittaa omaa jaksamista. Kaiken yhteenlaskenta vaan joskus on hieman raskasta mutta siitä on selviydyttävä. Yksin, pariskuntana, perheen tai ulkopuolisen avun kanssa.
Mutta mikäli perusasiat on ihan ok, niin miksi jättäytyä koulu/työelämästä tarkoituksella pois ku laiskottaa (mitä esimerkkiä se on), miksi syrjäytyä ja syrjäyttää lapsensakin mukanaan (ei harrastuksia, ei ulkoilua, ei kavereilla käyntiä, ei mitään sosiaalista kanssakäymistä...), miksi ei anna lapselle parempia eväitä kun itsellä on ollut (jos itseä laiskottaa eikä ole pärjännyt, niin miksi pitää heti olettaa ettei lapsestakaan mitään tule tai kuinkaan se ei osaa,...) Miksi erottaa lapset isästään jollei ole mitään järki syytä muuta kuin "koska mä haluun niin" (itsekästä!!!), miksi pitää lapsia pelinappuloita oman hyvinvoinnin edistämiseksi (tässä vain lapset kärsii!!), monta kysymystä miksi...
Kirjoitan blogia jotta saan purettua asioita johonkin jotka ovat minua jääneet vaivaamaan, en jaksa kuitenkaan jauhaa miehellenikään näistä asioista koska hänellä on jo turhan rankkaa ilman sitäkin.
Sen takia jauhan tänne :)
Ja mitä äiteihin tulee. Teette mahtavaa työtä, teette sitä ympäri vuorokauden, teette sitä myös silloin kun luulette huilaavanne, ottavan omaa aikaa, teette sitä niin kauan kuin täällä maan päällä vietätte aikaa, ehkä vielä pilvenkin päältä, kuka sitä tietää, mutta teette sitä 24/7. Aina olette ihania äitejä vaikka välillä on päiviä kun jaksaminen on vaikeaa ja turhauttaa, tuntuu ettei mikään suju, muista että olet arvokas ja tärkeä! Toivon jaksamista ihan jokaiselle äidille ja sanoa teille kiitos! Kiitos siitä että olette lapsillenne paras äiti mitä maa päällä kantaa, että olette omalle lapsellenne se paras äiti minkä hän on syntyessään saanut, äiti jota ei kukaan koskaan voi eikä saa korvata! Muistakaa tehdä lapsellenne hyvä lapsuus ja kehittää heidän taitojaan, kasvattaa heistä hyviä nuoria aikuisia, muistakaa olla superäitejä ja hyviä ihmisiä! Muistakaa myös itsenne, hoitakaa ja hellikää itseänne.
Halatkaa itseänne, puolisoanne, lapsianne päivittäin! Kertokaa kuinka rakkaita olette toisillenne, siitä saatte voimaa jaksamaan arkea! Niin meillä tehdään ja hyvin menee mutta menkööt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti