No jälleen on vierähtänyt tovi kirjoittamisesta...
Tasasesti on mennyt, lapset ovat olleet meillä joka toinen vkl ja kaikki on mennyt melko hyvin. Puheet meille muutosta eivät ole loppuneet edelleenkään, kuitenkin ne ovat rauhoittuneet noin niin kuin yleisesti.
Kuitenkin vanhempi lapsi on nyt alkanut reagoimaan johonkin, emme tiedä mihinkä mutta koulu ei maistu ja arkikin on nahkeaa.. Muutoksia äidin luona on, he muuttavat isompaan asuntoon jotta lapset saavat omat huoneet joka on tietysti mainio asia. Myös perheenlisäystä siellä suunnalla on tulossa, johon lapset ovat reagoineet välillä hyvin ja välillä huonosti, kuitenkin ainakin omasta mielestä se on ihan iloinen asia. Vanhempi lapsi on kuitenkin alkanut puhumaan ettei tahdo jatkaa koulua ja että siellä on kiusaamista. Opettajan kanssa tästä on puhuttu, he ovat asiaa seuranneet ja mitään suurempaa kiusaamista ei ole näkynyt. Lapsi on vaan ehkä hieman erityisherkkä ja sen kanssa pitää nyt vain oppia elämään. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin. Mutta lapsi herkkyyksiensä kanssa ja päälle muutokset niin ne varmaan on nyt sitten laukaisseet tämän ns. koulumasennuksen. Lapsi menee juttelemaan kuraattorille niin eiköhän sieltä sitten jotain ratkea. Kuitenkin ikinä ole tavannut ekaluokkalaista joka tahtoo lopettaa koulun kesken, kuulostaa niin kovin oudolta omaan korvaan.
Tällä viikolla oli jo jokin pieni käsirysykin ollut koulussa, nimittelyä, nipistelyä ja tuuppimista. Tarkkaa tietoa ei ole mistä lähti mutta jostain pienestä oli tullut iso juttu ja sitten lähtenyt lapasesta, kuitenkin asia oltiin saatu selvitettyä ja anteeksi pyydettyä, kumpa näitä tulisi enää lisää. :(
Vanhemman lapsen hammasasiat on saatu kuntoon, mahtavuutta. Nyt on muovipaikat ja kovetteet suussa, nyt kun vain pidetään hyvää huolta pesuista niin ei pitäisi tulla enää mitään ongelmia. Kuitenkin tuntuu välillä olevan tuo hampaiden pesu vastenmielistä mutta kyllä se ne pesee, emme kuitenkaan tiedä kuinka äidin luona.
Nuoremman muksun tarhassa menee hyvin vaikkakin pientä kiusantekoa sielläkin on. Tarhassa on yksi kaveri joka yrittää pompottaa meidän muksua ja jollei tähän suostu, tulee kova riita ja sitten meidän muksu onkin kovasti alistunut. Tähän on nyt yritetty laittaa stoppia, mutta tiedä häntä sitten mikä on tilanne tällä hetkellä koska emme ole saaneet väliaikatietoja vähään aikaan.
Mutta tällaista näin lyhykäisyydessään taas...
tiistai 2. helmikuuta 2016
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
Hampaat, vessassa käynti, vaatteet, pelaaminen, kiusaaminen jne jne
Otsikko kertoo jo kaiken, plaah!
Hampaat, niistä saa taas marista joka kerta kun lapset palaa äidilleen. Hirveitä ientulehduksia, heiluvia hampaita ei pestä, eikä kyllä oikeastaan muitakaan kunnolla. Lapsi narskuttelee hampaitaan koko ajan enemmän ja enemmän hampaitaan, koska hampaisiin on tullut valkoisia viiruja tooosi paljon, eli lienee lapsi stressaantunut kun sellaista tekee tai mistä minä tietäisin mistä tollainen johtunee mutta voisin kuvitella että stressistä. Mutta mistä minä tietäisin mikä lasta sitten stressaa, miten sen saisi lypsettyä lapsesta... Tai kertoohan tuo nyt paljon meille kaikista kivoista ja huonoista jutuista koulussa, kotona jne mutta mitä voimme niille tehdä mieheni kanssa on sitten se pää kysymys.. No katsotaan mitä mieheni saa seuraavan kerran tietää lapsensa hampaista koska nyt on käyty hammaslääkärissä koulun kautta mutta ei kuulemma jaksa selittää puhelimessa/tekstareilla ku ei äiti oo itse siellä käyny ku pelkää hammaslääkäreitä vaan isäpuoli kävi lapsen kanssa siellä.
Nuoremmalla vessassa käynti taitaa olla se millä purkaa stressiään, tai sitten vaan vahinkoja sattuu.. Niitä vaan satttuu turhan usein... Viimeksikin kun olivat meillä ei meinattu millään keritä vessaan vaan koko ajan piti olla vaihtamassa pikkareita kun vahinko sattui, eikä kuulemma haitannut jos vahinko kävi ja pikkareissa on pissaa. Hinkkaahan se nyt jos märissä pikkareissa kulkee, ei sen pitäisi olla kommentilla "ei haittaa".. Sama homma on kenkien kanssa, ei haittaa ollenkaan kun ne on väärissä jaloissa... Kyllä 5-vuotiaan pitäisi osata jo kengät pukea oikein jalkoihinsa...
Teimme tarhaan sellaisen kasvatuslapun jossa kerrottiin lapsen kehityksestä ja miinuksista sekä plussista. Kuitenkin tämä lappu katosi matkalla tarhaan, mystistä! Tarhasta ottivat meihin yhteyttä että voisimmeko täyttää sen jo ennen keskustelua, sanoimme täyttäneemme mutta he eivät olleet sitä saaneet. Äiti kertoo vieneensä laput sinne suljetussa kirjekuoressa mutta ei tiedä mihin tarha sitten on kadottanut ne. Epäilen vahvasti että äiti on ne kadottanut koska on aikaisemminkin jäänyt kiinni meidän ja tarhan välisten kirjeiden lukemisesta. Ja tällä kertaa on varmaan myös lukenut eikä teksti miellyttänyt ja kappas kun ne sitten katosivat taasen.
Vaatteista maristaan jälleen, niitä on joko liikaa tai liian vähän, pitää ostaa tota mutta sitten kun hankkii niin sitten oliskin pitänyt ostaa jotain aivan muuta. Sain taas kuulla että äiti myy sitä sun tätä jossain facebookin kirppareilla, harmi kun itse en näe hänen myynti-ilmoituksiaan kun olen esto-listalla, kaverini kuitenkin lupautui kurkkimaan puolestani että jos myyntiin tulee jotain lapsien kamaa niin ottaa print screenin ja saan katsoa onko jotain meidän ostamaa tavaraa. Suoraan sanottuna vituttaa kun teemme hankintoja sinne suuntaan emmekä ikinä näe niitä lapsien päällä tai kuvista tai mitään... Mihin ihmeeseen ne oikeasti katoaa!!! No nyt olemme taas päivittäneet vaatekaapit äidin luona, on haalarit, toppapukua, talvikengät molemmille uudet jne jne... Äidille vain hanskojen ja pipojen hankinnat, jos nekin on jostain kirppikseltä hankittu kulahtaneet niin sitten kyllä mä älähdän! Ne ei kalliita ole joten ne voi kyllä hankkia ihan uutena ja jollei ole rahaa niin sitten me hankitaan kyllä!
Pelaaminen, tuo loputon suo! Lapset tykkäävät nykypäivänä pelata, joo tiedän. Ja se on opettavaista ja ja ja... Ja siitähän voi saada vaikka uran... Juu kyllä alle %, mutta tuskin jokainen peliaddikti joka on saanut lapsena liikaa pelata tekee uraa aikuisena, roviokin potkii pihalle jo osaajia niin tuskin meidän hanipööpalleroista tulee pelialan huippuosaajia kaikista, sillä ette voi alle 10-vuotiaiden loputonta pelaamista hypettää... Pelaaminen, silloin se on liiallista jos lapsen yöunet kärsii, mielikuvitus muiden leikkien suhteen loppuu, ei kiinnosta muu kuin pelaaminen, ei edes kaverit niin sitten menee jo kyllä yli. Ihan hauskaa ajan vietettä joo, mutta elämässä pitäisi olla muutakin sisältöä. Meillä ollessaan muksut tekee kaikkea muuta kuin pelaavat. Onneksi! Toki jos on kamala kaatosade tai kipeänä niin silloin voi saada peliaikaa mutta muutoin kyllä minimissään. Lasten työ on leikkiä, ei pelaamista. Ja joskus meillä saa pelata jos joku kaveri on kylässä, niin silloin he saavat halutessaan pelata movella tanssi/liikunta pelejä, se on hauskaa niin tyttö kuin poika porukassa. En ole ehdoton "ei pelaamista"-tyyppi mutta en voi sietää vanhempia jotka laittaa lapset koneelle ettei itse tartte tehdä mitään! Raivostuttavaa! Mutta se taas pelaamisesta
Kiusaaminen on myös noussut meillä esille.. Lapset ovat molemmat kertoneet kiusaamistapauksista, niin tarhassa kuin koulussa. Nuorempi on alkanut kinuamaan meidän tarhaamme takaisin koska täällä ei kuulemma kiusaamista esiintynyt ja kaupungin tarhassa sitä esiintyy. Ikävä homma sinäänsä koska meillä ei ole mitään todisteita asiasta ja mitä me asialle pystyttäisiin tekemään koska kyse kuitenkin todennäköisesti on vielä pienimuotoisesta kiusaamisesta kun kotiin ei ole sen enempää tullut kyselyitä tai kirjeitä, toki jos äiti on vienyt ne ja pimittää meiltä.. Tarhassa ja koulussa luulisi tuollaiseen kyllä aikuisten puuttuvan, mutta mistä me tiedämme. Meidän on nyt vain rohkaistava lapsia kertomaan meille, äidille, isipuolelle, tarhantäteille, opettajille yms asiasta ja toivottava että joku asialle tekee jotain! Kamala kun meidän kädet on melkein sidottuna emmekä voi tehdä mitään.
Voimme vaan pyytää äitiä keskustelemaan enemmän lastensa kanssa ja että hoitaisi asian myös koulun sekä tarhan kanssa!
Näihin kuviin ja tunnelmiin taas hetkeks, se on moro!
Hampaat, niistä saa taas marista joka kerta kun lapset palaa äidilleen. Hirveitä ientulehduksia, heiluvia hampaita ei pestä, eikä kyllä oikeastaan muitakaan kunnolla. Lapsi narskuttelee hampaitaan koko ajan enemmän ja enemmän hampaitaan, koska hampaisiin on tullut valkoisia viiruja tooosi paljon, eli lienee lapsi stressaantunut kun sellaista tekee tai mistä minä tietäisin mistä tollainen johtunee mutta voisin kuvitella että stressistä. Mutta mistä minä tietäisin mikä lasta sitten stressaa, miten sen saisi lypsettyä lapsesta... Tai kertoohan tuo nyt paljon meille kaikista kivoista ja huonoista jutuista koulussa, kotona jne mutta mitä voimme niille tehdä mieheni kanssa on sitten se pää kysymys.. No katsotaan mitä mieheni saa seuraavan kerran tietää lapsensa hampaista koska nyt on käyty hammaslääkärissä koulun kautta mutta ei kuulemma jaksa selittää puhelimessa/tekstareilla ku ei äiti oo itse siellä käyny ku pelkää hammaslääkäreitä vaan isäpuoli kävi lapsen kanssa siellä.
Nuoremmalla vessassa käynti taitaa olla se millä purkaa stressiään, tai sitten vaan vahinkoja sattuu.. Niitä vaan satttuu turhan usein... Viimeksikin kun olivat meillä ei meinattu millään keritä vessaan vaan koko ajan piti olla vaihtamassa pikkareita kun vahinko sattui, eikä kuulemma haitannut jos vahinko kävi ja pikkareissa on pissaa. Hinkkaahan se nyt jos märissä pikkareissa kulkee, ei sen pitäisi olla kommentilla "ei haittaa".. Sama homma on kenkien kanssa, ei haittaa ollenkaan kun ne on väärissä jaloissa... Kyllä 5-vuotiaan pitäisi osata jo kengät pukea oikein jalkoihinsa...
Teimme tarhaan sellaisen kasvatuslapun jossa kerrottiin lapsen kehityksestä ja miinuksista sekä plussista. Kuitenkin tämä lappu katosi matkalla tarhaan, mystistä! Tarhasta ottivat meihin yhteyttä että voisimmeko täyttää sen jo ennen keskustelua, sanoimme täyttäneemme mutta he eivät olleet sitä saaneet. Äiti kertoo vieneensä laput sinne suljetussa kirjekuoressa mutta ei tiedä mihin tarha sitten on kadottanut ne. Epäilen vahvasti että äiti on ne kadottanut koska on aikaisemminkin jäänyt kiinni meidän ja tarhan välisten kirjeiden lukemisesta. Ja tällä kertaa on varmaan myös lukenut eikä teksti miellyttänyt ja kappas kun ne sitten katosivat taasen.
Vaatteista maristaan jälleen, niitä on joko liikaa tai liian vähän, pitää ostaa tota mutta sitten kun hankkii niin sitten oliskin pitänyt ostaa jotain aivan muuta. Sain taas kuulla että äiti myy sitä sun tätä jossain facebookin kirppareilla, harmi kun itse en näe hänen myynti-ilmoituksiaan kun olen esto-listalla, kaverini kuitenkin lupautui kurkkimaan puolestani että jos myyntiin tulee jotain lapsien kamaa niin ottaa print screenin ja saan katsoa onko jotain meidän ostamaa tavaraa. Suoraan sanottuna vituttaa kun teemme hankintoja sinne suuntaan emmekä ikinä näe niitä lapsien päällä tai kuvista tai mitään... Mihin ihmeeseen ne oikeasti katoaa!!! No nyt olemme taas päivittäneet vaatekaapit äidin luona, on haalarit, toppapukua, talvikengät molemmille uudet jne jne... Äidille vain hanskojen ja pipojen hankinnat, jos nekin on jostain kirppikseltä hankittu kulahtaneet niin sitten kyllä mä älähdän! Ne ei kalliita ole joten ne voi kyllä hankkia ihan uutena ja jollei ole rahaa niin sitten me hankitaan kyllä!
Pelaaminen, tuo loputon suo! Lapset tykkäävät nykypäivänä pelata, joo tiedän. Ja se on opettavaista ja ja ja... Ja siitähän voi saada vaikka uran... Juu kyllä alle %, mutta tuskin jokainen peliaddikti joka on saanut lapsena liikaa pelata tekee uraa aikuisena, roviokin potkii pihalle jo osaajia niin tuskin meidän hanipööpalleroista tulee pelialan huippuosaajia kaikista, sillä ette voi alle 10-vuotiaiden loputonta pelaamista hypettää... Pelaaminen, silloin se on liiallista jos lapsen yöunet kärsii, mielikuvitus muiden leikkien suhteen loppuu, ei kiinnosta muu kuin pelaaminen, ei edes kaverit niin sitten menee jo kyllä yli. Ihan hauskaa ajan vietettä joo, mutta elämässä pitäisi olla muutakin sisältöä. Meillä ollessaan muksut tekee kaikkea muuta kuin pelaavat. Onneksi! Toki jos on kamala kaatosade tai kipeänä niin silloin voi saada peliaikaa mutta muutoin kyllä minimissään. Lasten työ on leikkiä, ei pelaamista. Ja joskus meillä saa pelata jos joku kaveri on kylässä, niin silloin he saavat halutessaan pelata movella tanssi/liikunta pelejä, se on hauskaa niin tyttö kuin poika porukassa. En ole ehdoton "ei pelaamista"-tyyppi mutta en voi sietää vanhempia jotka laittaa lapset koneelle ettei itse tartte tehdä mitään! Raivostuttavaa! Mutta se taas pelaamisesta
Kiusaaminen on myös noussut meillä esille.. Lapset ovat molemmat kertoneet kiusaamistapauksista, niin tarhassa kuin koulussa. Nuorempi on alkanut kinuamaan meidän tarhaamme takaisin koska täällä ei kuulemma kiusaamista esiintynyt ja kaupungin tarhassa sitä esiintyy. Ikävä homma sinäänsä koska meillä ei ole mitään todisteita asiasta ja mitä me asialle pystyttäisiin tekemään koska kyse kuitenkin todennäköisesti on vielä pienimuotoisesta kiusaamisesta kun kotiin ei ole sen enempää tullut kyselyitä tai kirjeitä, toki jos äiti on vienyt ne ja pimittää meiltä.. Tarhassa ja koulussa luulisi tuollaiseen kyllä aikuisten puuttuvan, mutta mistä me tiedämme. Meidän on nyt vain rohkaistava lapsia kertomaan meille, äidille, isipuolelle, tarhantäteille, opettajille yms asiasta ja toivottava että joku asialle tekee jotain! Kamala kun meidän kädet on melkein sidottuna emmekä voi tehdä mitään.
Voimme vaan pyytää äitiä keskustelemaan enemmän lastensa kanssa ja että hoitaisi asian myös koulun sekä tarhan kanssa!
Näihin kuviin ja tunnelmiin taas hetkeks, se on moro!
perjantai 28. elokuuta 2015
Kirjoitusvälit pitenee kun ei oikein ole mitään sanottavaa
Tai oikeastaan olisi, mutta väsyttää niin kovasti vaan valittaa... Mutta minkäs teet kun ne nega-asiat nousee kärpäsestä härkäsiksi kun niihin ei puututa. Mutta on niitä positiivisiakin asioita...
Koulu alkoi vanhemmalla lapsella ja hän on ollut intoa piukkana asiasta! Tottakai, mahtavaahan tuo on ollut ja niin jännittävää. Sekä vissiinkin ihan hienosti siellä koulussa on alkanut. Jotkut Wilman käyttäjätunnukset on tulossa myös meille, jotta pääsemme katsomaan miten lapsella on mennyt ja siellä on kuulemma kaikkea ajankohtaista. Kiva juttu siis että meidätkin on otettu huomioon sieltä kaupungin koululta. Reppu haettiin lapselle isin kanssa ennen koulun alkua ja se oli maailman paras juttu sekä juuri sellainen minkä hän itse halusi. Mietimme että se oli kyllä hieman pieni kokoinen mutta ei tuollainen ekaluokkalainen varmaan kaikkia koulukirjoja kerralla kanna, tai ainakin näin opettaja sanoi että yhtä/kahta kirjaa maksimissaan kulkee koulu-koti välillä. Näin se vissiin on myös ainakin tähän saakka ollut. Ja mietimme että ei tollainen natiainen tarvitse itsensä kokoistä reppua joka suurin piirtein laahaa maata. Ekaluokkaiset kun on aina niin söpöjä kun ovat vielä niin pieniä ja reput ovat samankokoisia kun itse koululainen, joten ajattelimme että hankitaan nyt sitten uusi kun tuo jää pieneksi, pääasia että saa nyt mieleisensä ja koulu lähtee hyvillä mielin käyntiin.
Nuoremman tarhakin lähti komeasti käyntiin, pääsi isompien lapsien ryhmään josta on aivan innoissaan. Hänkin on kasvanut niin isoksi että on isompien ryhmässä jo, meidän on vaikea tajuta tätä vielä mutta hän on niin kovin ylpeä aiheesta! Myös hänen kohdallaan aloitettiin nyt reissuvihko jotta me täällä saamme tietää hänen kuulumisiaan enemmän. Sekin tosi kiva juttu!
Palaan tuohon isomman muksun koulureppu asiaan niin sekin saatiin käännytettyä lapsen päässä negatiiviseksi asiaksi siellä äidin luonna. Vaikka äidin kanssa oltiin sovittu että reppu on nyt vähän pienehkö niin se on kovin mieleinen ja hankimme sitten isomman kun sen tarve on. No eiköhän tämän äidin äiti tule ja saa hirveän hepulin repusta ja haukkuu tämän pienen repun, sekä isän ettei mitään nyt olla oikein osattu taaskaan tehdä oikein. Että kyllä HÄN hankkii lapsenlapselleen nyt kunnon kokoisen ja näköisen koulurepun, niin verkkokauppa oli vinkunut ja lapsen kanssa hankittu uusi reppu. Eli meidän hankkima reppu jäi nyt sitten ja siitä tuli lapsen mielestä huono koska mummi oli saanut siitä slaagin. No onneksi nuorempi sitten ei ollut mummin haukkumisista moksiskaan ja tahtoi tämän repun itselleen tarharepuksi.
Ja palaanpas vielä koulun alkua ennen olevaan ajanjaksoon kun kysyimme onko tarpeeksi kouluvaatteita ja onhan uusiakin... Äiti sanoi että on on... Koulun alkuun on enää kolme päivää niin mieheni kysyi lapsien äidiltä että onhan muksuilla nyt oikeasti uudet vaatteet päälle kun menevät maanantaina tarhaan/kouluun... Äiti tähän että ei hän ole vaatteita niin miettinyt että kyllä tuolta kaapista jotain siistiä löytyy. AAAPUa! Joo mutta mitä, pakokauhu iski meihin koska vaatteet on välillä mitä ihmeellisempiä ryysyjä... Mieheni otti ja lähti lauantaina ajamaan kaupunkiin, haki molemmat lapset ja painui henkkamaukalle shoppaamaan molemmille muksuille uusia vaatekerrastoja. Sekä vei meiltä ison kasan taas vaatteita. Nyt oli molemmille lapsille kunnon vaatteet, jotka äiti onneksi sai aikaiseksi pestyä maanantaiksi ja lapsien päälle. Huh huh! En sano että aina olisi varaa, aikaa tai pakko olla viimeisen päälle. Mutta kyllä ekana koulu/tarhapäivänä pitää olla siistit vaatteet sekä mielestäni koulussa täytyy etenkin olla siistit vaatteet joka päivä koska huonoista vaatteista tulee äkkiä kiusatuksi. Mutta on se kun meidän täältä kaukaa tarttee lähtee ostaan muksuille vaatteita vaikka oltiin kysytty moneen otteeseen asiasta, tarjottu rahaa niihin mutta ei, ei äiti ollut saanut aikaiseksi hankkia niitä! Menee järki!
Saimme hienoja kuvia äidiltä ekasta koulupäivästä ja muksu soitti vielä itse koulupäivän jälkeen aivan intona, selitti niin paljon ettei meinannut oikein puheesta saada selvää kun tekstiä tuli niin nopeaa ja paljon. Eka kouluviikko meni ja perjantai saapui, lapset tulivat meille ja sama selitys jatkui molempien suista taukoamatta! Viikonloppu meni ihan hienosti ilman suurempia kinoja tai sanaharkkoja. Kuitenkin vanhempi lapsi ilmoitti kertaalleen että meinaa kyllä tulla vielä jonain päivänä kouluun luoksemme niin kuin olisi koko ajan tahtonut. Se vähän säikäytti meitä mutta saimme puhuttua lapsen kanssa jälleen kerran että se on ihan hyvä käydä kaupungissa koulu nyt kerralla koska on hyviä kavereita ja paljon tekemistä. Asia jäi siihen ja siitä ei enempää keskusteltu.
Viikonlopun iltapuhteilla vanhempi lapsi sanoi että voisinko tulla katsomaan hänen hampaitaan kun tekee niin kipiää pestä niitä. Menin katsomaan niin siellä oli valkoista peitettä alahampaat täynnä, sekä todella paha ientulehdus. Ien oli niin tulehtunut että se oli noussut kahden hampaan päälle niin että hyvä kun hampaita näkyi. Sekä muita hampaita ei selkeästikään oltu pesty moneen päivään. Lapsi sanoi että ei siihen sattunut muulloin kuin pestessä hampaita tai syödessä. Pesin hampaat joka paikasta tarkasti ja ei muuta kuin purskutellen suuvettä. Onneksi viimeksi kun hampaiden kanssa oli ongelmaa lapsi huomasi että suuvesi auttoi. Tiedän ettei suuvesi ole tarkoitettu noin pienen suuhun mutta pakko siinä on jotain tehdä että sieltä saa varmasti suurimman osan bakteereista tapettua. Onneksi mulla on noita apteekin suuvesiä jotka oikeasti auttaa. Kysyin lapselta miten on hoitanut äidin luona hampaitaan niin sanoi että ne pestään kun ne muistetaan ja kysyin että tarkistaako äiti ikinä hampaita pesun jälkeen niin sanoi ettei tarkista. Kysyin myös miksei ole kertonut äidille hampaiden olevan kipeät ja pyytänyt katsomaan niin vastaus oli että äiti pelkää hammaslääkäreitä. Tästähän sitten soppa syntyi kun kerroin asiasta miehelleni. Ja arvatkaa vaan mikä soppa siitä syntyi kun hän sanoi asiasta lapsen äidille. Äiti tottakai sanoi että joka ilta pestään hampaat ja ettei hän nyt ihan joka päivä tarkista koska lapsi on niin hienosti pessyt omat hampaansakin. Tässä iässä mielestäni lapsien tulisi pestä aamuin illoin hampaansa ja ei enää millään karkkitahnalla. Sekä vituttaa ylikaiken kun äiti ei ymmärrä suuhygienian tarpeellisuutta! Mieheni onneksi ymmärtää ja tietää että suusta voi kehoon levitä myös tappavia bakteereitakin jos pääsee verenkiertoon, äitikin tästä asiasta kuulemma oli tietoinen kun mieheni siitä hänelle sanoi mutta hetkautti vähän olkapäitä ja oli vähä hälläväliä-meiningillä. Kyllä sitten otti panuun, voi luoja kun otti päähän! Tää on jo toinen kerta kun lapsi joutuu äitinsä takia kärsimään huonosta suuhygieniasta!
Sitten mitä nuorempaan tulee... Hän oli 1,5-vuotta kuivilla, ei pissannut housuun, ei sänkyyn, ei mitään, ei ainakaan meidän luonamme. Nyt jostain syystä hän kuseksii housuunsa, sänkyynsä, tulee hirvee kiire vessaan, housuun pääsee melkein aina pieni liri. Lasta selkeästi nolottaa tämä todella paljon, mutta johonkin on jäänyt sen tunteen oppiminen että milloin on pissahätä ja milloin raja ylittyy että ei enää pystykään pidätteleen. Tätä ympäriinsä kuseksimista on tapahtunut melkein nyt koko tuon ajan kun ovat vain asuneet äidin luona. Eikö se saatana ymmärrä että joka kerta kun johonkin mennään, käydään ensin pissalla, edes kokeilemassa, koska tuollainen lapsi joka ei tiedä koska sillä on pissahätä niin pitää käyttää sitten useammin lähtiessä ja nukkumaan mennessä pissalla, halusi hän sitä tai ei, koska jollei hän itse tiedä koska on pissahätä niin silloin jonkun muun pitää se tietää ja opettaa häntä tietämään. Ei se mene ohitte sillä että "näitä sattuu rakas, ei ole mitään hätää". Lapsi ei itse selkeästikään sitä että housuun pääsi pisu vaan sitä että häntä nolottaa että taas niin pääsi käymään. Lapsi on herrajestas 5-vuotias, kyllä silloin pitäisi jo tietää milloin on mentävä vessaan! Uskon että tämä on osittain jotain ressiä ollut alkuun mutta nyt siitä on tullut jo osa elämää. Tähän pitäisi puuttua koska lapsi kertoo itse että vahinkoja käy äidin luona paljon. Mutta mitenkäs tähän nyt sitten puututaan muuta kuin lastensuojelun kautta, terveyskeskukselle kun äiti oli sanonut neuvolakäynnillä että kuiva on. Miksi valehdella sellaista mikä vaikuttaa mahdollisesti koko lapsen psyykkeeseen ja kasvuun, raivostuttavaa! Niitä on sellaisia hälyttimiä mitä apuna käyttäen lapsi oppii kyllä jos aikuisella ei kiinnostusta riitä tai pissaongelmaan ei aikuinen omin neuvoin löydä apua. Mutta kun äidin mielestä ei ole mitään ongelmaa... Järki menee tämänkin asian kanssa...
No päivä kerrallaan taas eteenpäin ja yritän jaksaa purra mieheni kanssa hammasta. Lapset tulevat taas viikonlopuksi, mä niin toivon että hampaat on kunnossa, pissat menee vessanpönttöön tai puskaan ja ettei ole taas jotain uutta valittamisen aihetta tai jotain kamalaa yllätystä vastassa.
*sormet ristiin*
Koulu alkoi vanhemmalla lapsella ja hän on ollut intoa piukkana asiasta! Tottakai, mahtavaahan tuo on ollut ja niin jännittävää. Sekä vissiinkin ihan hienosti siellä koulussa on alkanut. Jotkut Wilman käyttäjätunnukset on tulossa myös meille, jotta pääsemme katsomaan miten lapsella on mennyt ja siellä on kuulemma kaikkea ajankohtaista. Kiva juttu siis että meidätkin on otettu huomioon sieltä kaupungin koululta. Reppu haettiin lapselle isin kanssa ennen koulun alkua ja se oli maailman paras juttu sekä juuri sellainen minkä hän itse halusi. Mietimme että se oli kyllä hieman pieni kokoinen mutta ei tuollainen ekaluokkalainen varmaan kaikkia koulukirjoja kerralla kanna, tai ainakin näin opettaja sanoi että yhtä/kahta kirjaa maksimissaan kulkee koulu-koti välillä. Näin se vissiin on myös ainakin tähän saakka ollut. Ja mietimme että ei tollainen natiainen tarvitse itsensä kokoistä reppua joka suurin piirtein laahaa maata. Ekaluokkaiset kun on aina niin söpöjä kun ovat vielä niin pieniä ja reput ovat samankokoisia kun itse koululainen, joten ajattelimme että hankitaan nyt sitten uusi kun tuo jää pieneksi, pääasia että saa nyt mieleisensä ja koulu lähtee hyvillä mielin käyntiin.
Nuoremman tarhakin lähti komeasti käyntiin, pääsi isompien lapsien ryhmään josta on aivan innoissaan. Hänkin on kasvanut niin isoksi että on isompien ryhmässä jo, meidän on vaikea tajuta tätä vielä mutta hän on niin kovin ylpeä aiheesta! Myös hänen kohdallaan aloitettiin nyt reissuvihko jotta me täällä saamme tietää hänen kuulumisiaan enemmän. Sekin tosi kiva juttu!
Palaan tuohon isomman muksun koulureppu asiaan niin sekin saatiin käännytettyä lapsen päässä negatiiviseksi asiaksi siellä äidin luonna. Vaikka äidin kanssa oltiin sovittu että reppu on nyt vähän pienehkö niin se on kovin mieleinen ja hankimme sitten isomman kun sen tarve on. No eiköhän tämän äidin äiti tule ja saa hirveän hepulin repusta ja haukkuu tämän pienen repun, sekä isän ettei mitään nyt olla oikein osattu taaskaan tehdä oikein. Että kyllä HÄN hankkii lapsenlapselleen nyt kunnon kokoisen ja näköisen koulurepun, niin verkkokauppa oli vinkunut ja lapsen kanssa hankittu uusi reppu. Eli meidän hankkima reppu jäi nyt sitten ja siitä tuli lapsen mielestä huono koska mummi oli saanut siitä slaagin. No onneksi nuorempi sitten ei ollut mummin haukkumisista moksiskaan ja tahtoi tämän repun itselleen tarharepuksi.
Ja palaanpas vielä koulun alkua ennen olevaan ajanjaksoon kun kysyimme onko tarpeeksi kouluvaatteita ja onhan uusiakin... Äiti sanoi että on on... Koulun alkuun on enää kolme päivää niin mieheni kysyi lapsien äidiltä että onhan muksuilla nyt oikeasti uudet vaatteet päälle kun menevät maanantaina tarhaan/kouluun... Äiti tähän että ei hän ole vaatteita niin miettinyt että kyllä tuolta kaapista jotain siistiä löytyy. AAAPUa! Joo mutta mitä, pakokauhu iski meihin koska vaatteet on välillä mitä ihmeellisempiä ryysyjä... Mieheni otti ja lähti lauantaina ajamaan kaupunkiin, haki molemmat lapset ja painui henkkamaukalle shoppaamaan molemmille muksuille uusia vaatekerrastoja. Sekä vei meiltä ison kasan taas vaatteita. Nyt oli molemmille lapsille kunnon vaatteet, jotka äiti onneksi sai aikaiseksi pestyä maanantaiksi ja lapsien päälle. Huh huh! En sano että aina olisi varaa, aikaa tai pakko olla viimeisen päälle. Mutta kyllä ekana koulu/tarhapäivänä pitää olla siistit vaatteet sekä mielestäni koulussa täytyy etenkin olla siistit vaatteet joka päivä koska huonoista vaatteista tulee äkkiä kiusatuksi. Mutta on se kun meidän täältä kaukaa tarttee lähtee ostaan muksuille vaatteita vaikka oltiin kysytty moneen otteeseen asiasta, tarjottu rahaa niihin mutta ei, ei äiti ollut saanut aikaiseksi hankkia niitä! Menee järki!
Saimme hienoja kuvia äidiltä ekasta koulupäivästä ja muksu soitti vielä itse koulupäivän jälkeen aivan intona, selitti niin paljon ettei meinannut oikein puheesta saada selvää kun tekstiä tuli niin nopeaa ja paljon. Eka kouluviikko meni ja perjantai saapui, lapset tulivat meille ja sama selitys jatkui molempien suista taukoamatta! Viikonloppu meni ihan hienosti ilman suurempia kinoja tai sanaharkkoja. Kuitenkin vanhempi lapsi ilmoitti kertaalleen että meinaa kyllä tulla vielä jonain päivänä kouluun luoksemme niin kuin olisi koko ajan tahtonut. Se vähän säikäytti meitä mutta saimme puhuttua lapsen kanssa jälleen kerran että se on ihan hyvä käydä kaupungissa koulu nyt kerralla koska on hyviä kavereita ja paljon tekemistä. Asia jäi siihen ja siitä ei enempää keskusteltu.
Viikonlopun iltapuhteilla vanhempi lapsi sanoi että voisinko tulla katsomaan hänen hampaitaan kun tekee niin kipiää pestä niitä. Menin katsomaan niin siellä oli valkoista peitettä alahampaat täynnä, sekä todella paha ientulehdus. Ien oli niin tulehtunut että se oli noussut kahden hampaan päälle niin että hyvä kun hampaita näkyi. Sekä muita hampaita ei selkeästikään oltu pesty moneen päivään. Lapsi sanoi että ei siihen sattunut muulloin kuin pestessä hampaita tai syödessä. Pesin hampaat joka paikasta tarkasti ja ei muuta kuin purskutellen suuvettä. Onneksi viimeksi kun hampaiden kanssa oli ongelmaa lapsi huomasi että suuvesi auttoi. Tiedän ettei suuvesi ole tarkoitettu noin pienen suuhun mutta pakko siinä on jotain tehdä että sieltä saa varmasti suurimman osan bakteereista tapettua. Onneksi mulla on noita apteekin suuvesiä jotka oikeasti auttaa. Kysyin lapselta miten on hoitanut äidin luona hampaitaan niin sanoi että ne pestään kun ne muistetaan ja kysyin että tarkistaako äiti ikinä hampaita pesun jälkeen niin sanoi ettei tarkista. Kysyin myös miksei ole kertonut äidille hampaiden olevan kipeät ja pyytänyt katsomaan niin vastaus oli että äiti pelkää hammaslääkäreitä. Tästähän sitten soppa syntyi kun kerroin asiasta miehelleni. Ja arvatkaa vaan mikä soppa siitä syntyi kun hän sanoi asiasta lapsen äidille. Äiti tottakai sanoi että joka ilta pestään hampaat ja ettei hän nyt ihan joka päivä tarkista koska lapsi on niin hienosti pessyt omat hampaansakin. Tässä iässä mielestäni lapsien tulisi pestä aamuin illoin hampaansa ja ei enää millään karkkitahnalla. Sekä vituttaa ylikaiken kun äiti ei ymmärrä suuhygienian tarpeellisuutta! Mieheni onneksi ymmärtää ja tietää että suusta voi kehoon levitä myös tappavia bakteereitakin jos pääsee verenkiertoon, äitikin tästä asiasta kuulemma oli tietoinen kun mieheni siitä hänelle sanoi mutta hetkautti vähän olkapäitä ja oli vähä hälläväliä-meiningillä. Kyllä sitten otti panuun, voi luoja kun otti päähän! Tää on jo toinen kerta kun lapsi joutuu äitinsä takia kärsimään huonosta suuhygieniasta!
Sitten mitä nuorempaan tulee... Hän oli 1,5-vuotta kuivilla, ei pissannut housuun, ei sänkyyn, ei mitään, ei ainakaan meidän luonamme. Nyt jostain syystä hän kuseksii housuunsa, sänkyynsä, tulee hirvee kiire vessaan, housuun pääsee melkein aina pieni liri. Lasta selkeästi nolottaa tämä todella paljon, mutta johonkin on jäänyt sen tunteen oppiminen että milloin on pissahätä ja milloin raja ylittyy että ei enää pystykään pidätteleen. Tätä ympäriinsä kuseksimista on tapahtunut melkein nyt koko tuon ajan kun ovat vain asuneet äidin luona. Eikö se saatana ymmärrä että joka kerta kun johonkin mennään, käydään ensin pissalla, edes kokeilemassa, koska tuollainen lapsi joka ei tiedä koska sillä on pissahätä niin pitää käyttää sitten useammin lähtiessä ja nukkumaan mennessä pissalla, halusi hän sitä tai ei, koska jollei hän itse tiedä koska on pissahätä niin silloin jonkun muun pitää se tietää ja opettaa häntä tietämään. Ei se mene ohitte sillä että "näitä sattuu rakas, ei ole mitään hätää". Lapsi ei itse selkeästikään sitä että housuun pääsi pisu vaan sitä että häntä nolottaa että taas niin pääsi käymään. Lapsi on herrajestas 5-vuotias, kyllä silloin pitäisi jo tietää milloin on mentävä vessaan! Uskon että tämä on osittain jotain ressiä ollut alkuun mutta nyt siitä on tullut jo osa elämää. Tähän pitäisi puuttua koska lapsi kertoo itse että vahinkoja käy äidin luona paljon. Mutta mitenkäs tähän nyt sitten puututaan muuta kuin lastensuojelun kautta, terveyskeskukselle kun äiti oli sanonut neuvolakäynnillä että kuiva on. Miksi valehdella sellaista mikä vaikuttaa mahdollisesti koko lapsen psyykkeeseen ja kasvuun, raivostuttavaa! Niitä on sellaisia hälyttimiä mitä apuna käyttäen lapsi oppii kyllä jos aikuisella ei kiinnostusta riitä tai pissaongelmaan ei aikuinen omin neuvoin löydä apua. Mutta kun äidin mielestä ei ole mitään ongelmaa... Järki menee tämänkin asian kanssa...
No päivä kerrallaan taas eteenpäin ja yritän jaksaa purra mieheni kanssa hammasta. Lapset tulevat taas viikonlopuksi, mä niin toivon että hampaat on kunnossa, pissat menee vessanpönttöön tai puskaan ja ettei ole taas jotain uutta valittamisen aihetta tai jotain kamalaa yllätystä vastassa.
*sormet ristiin*
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Kouluun tutustumista, vanhempainiltaa ja ryhmätehtäviä
Eilen oli yksi mielenkiintoisimmista päivistä vähään aikaan, suoraan sanottuna hyvinkin paljon tunteita nostattava. Niin positiivisessa kuin negatiivisessa.
Mieheni kävi tutustumassa lapsensa tulevaan kouluun jossa oli nyt ensimmäinen vanhempainilta ja nähtiin muidenkin luokkalaisten vanhempia sekä esiteltiin koulu.
Mieheni kertoi että aivan ensimmäiseksi häntä alkoi ihmetyttämään tuo suuri ihmismäärä mikä sieltä koululta löytyi. Luokkaan oli änkenyt hänen sanojensa mukaan varmaan 50-60 henkilöä. Syy tähän selvisi pian. Luokan suuruus piti olla 10 henkeä, mutta nyt kävi ilmi että äiti oli tästä valehdellut ja luokan koko on 25 oppilasta. Ei siinä mitään, näin olimme jo ehtineet arvailemaankin ettei isossa kaupungissa voi olla normaaliluokalla noin pieniä määriä mutta emme osanneet ihan noin suurta luokkaa ajatella. Tuo ei ollut ainoa yllätys...
Olimme kertoneet äidille että meidän koululla on aina apuopettaja auttamassa (kunta on tällaisen sinne omilla pienillä pennosillaan hankkinut jotta jokainen saa mahdollisimman hyvää opetusta) ja on tarvittaessa koko ajan paikalla mikäli joku lapsista tarvitsee erityisopetusta tai on vaikeuksia keskittyä ja sen vuoksi tarvitsee erityishuomiota. Tämä kuitenkin äidin mukaan oli heidänkin koulussaan aivan samanlailla, eilen kuitenkin selvisi että tämä ns. apuopettaja on käytettävissä vain 2 h / viikko eli aivan yhtä turhan kanssa koko homma! Tai kaippa siitä nyt jotain apua on, mutta kuinka suuri, sen tietää vain ja ainoastaan lapsi itse. Ei ne yllärit tähänkään loppuneet.
Olimme myöskin tehneet selväksi äidille että lapsen mamma olisi halukas ottamaan vuorotteluvapaan puolikkaan lapsen ensimmäiselle kouluvuodelle jotta kouluun meno sujuisi mutkitta eikä tarvitsisi turhan pitkiä päiviä viettää koulussa heti ja että olisi aikaa sekä rauhaa oppia rutiineihin koska lapsella on hieman ns. erityistarpeita koska keskittyminen ja ajatuksien pito yhdessä päämäärässä on vielä vähän hakusessa.. Jottei meillä olisi tarvetta aamu- ja iltapäiväkerhoille lainkaan, ainakaan molemmille kerhoille. Mitäpä äiti tähän tuumasi? `Sanoi silloin aikaisemmin vain että niin on hänenkin äitinsä luvannut auttaa ja tarvittaessa jäämään vuorotteluvapaalle ettei hekään tahdo lapselle pitkiä päiviä. Nyt kuitenkin selvisi myös se että lapsi ollaan laittamassa molempiin kerhoihin koska "eihän hänen äitinsä nyt millään voi jäädä töistä pois, tiedättehän te nyt sen, ei se sellaiseen suostuisi." Eli lapselle tulee nyt noin. 9,5 h päiviä koska tarhaan menevät klo 6.30 ja pois heidät haetaan 16.00 tai sen jälkeen eli päivä saattaa venyä jopa 10 h!!! Ei mitään järkeä 6-7-vuotiaan lapsen päiväksi! Joo ei ole myöskään tämän nuoremman lapsen päiväksi kovin kivoja mutta hän sentään saa nukkua päikkärit tarhassa ja hänellä on suht vapaata koko päivä eikä ole niin paljoa opittavaa jossa pitäisi olla ajatuksella mukana.
Ja miksi laittaa lapsi aamu- ja iltapäiväkerhoon kun siellä on isäpuoli joka on TYÖTTÖMÄNÄ ja voisi hoitaa asiat niin ettei näitä kerhoja tarvittaisiin. Mitä vittua se laiskimus oikein siellä tekee? Eikö hän ota osaa lainkaan perheen arkeen? Miten mun mieheni edelleenkään tulisi pystyä luottamaan siihen idioottiin roolimallina lapsilleen? Mitä helvettiä? Kyllä mä uskon että mieheni ja minä olisimme oikeasti parempia roolimalleja lapsille kuin nuo kaksi laiskimusta. Jos tämä mies ei jaksa muuta kuin pelata ja olla kotona niin en minä ainakaan jaksaisi häntä elättää, saatika sitten kattella. Pihalle lentäisi koko heepo ja pian, hulluksihan siinä itsekin tulisi jos jonkun perse homeessa makaamista/istumista joutuisi tuijottamaan!
Ymmärrän kyllä että äiti on epätoivoisena valehdellut kaikki nämä asiat koska on tahtonut pitää lapset siellä hänen luonaan, mutta mikä on näiden valheiden hinta nyt sitten oikein on. Lapsen väsymys, se ettei jaksa keskittyä oppimiseen, viikonloput menee varmasti lepuuttamiseen että jaksaa taas rankat viikot eikä hauskan pitämiseen perheen kesken. En keksi mitään hyvää mitä tästä voisi seurata! Voi lapsi parkoja! Pelkään jo pahinta mutta toivon parasta! Lapset onneksi ovat sopeutuvaisia ja näin monet muutkin lapset ovat menneet, siltikin elämässään hyvin pärjänneet. Olisimme vaan miehemme kanssa toivoneet asioiden menevät hieman eritavalla. Tai ainakin niin että meillä olisi ollut oikeasti tieto mihin lapsi on menossa eikä valheellista tietoa.
Koulussa oli myös hyviäkin asioita, opettajat olivat mukavia ja tuntuivat empaattisilta mieheni puheiden mukaan. Kertoivat että nyt otetaan kokeille uusi koulujärjestelmä jossa ei ole juurikaan tunteja eritelty vaan että käydään oppimista läpi hieman suuremmalti katsottuna, ei ole esim enää varsinaisia oppiaineita. Se kuulostaa jotenkin omituiselta omaan korvaan mutta voi olla ihan hyväkin. Sitä vaan ihmeteltiin kun opettaja oli kertonut että kaikilla ei välttämättä ole samoja läksyjä vaan jokaiselle annetaan läksyt yksilöllisesti. En tiedä miten se on mahdollista noin suuressa luokassa ilman apuopettajaa että jokaisen osaamisen tason kautta annetaan jokaiselle eri tehtävät mutta kaippa se sitten ammattihenkilöt osaavat jotenkin hoitaa. Kunhan vaan oppimistasoa yritettäisiin kuitenkin ylläpitää kaikilla suurin piirtein samana ettei toiset ole liikaa edellä toisiin verrattuna. Mutta kaikki tämä jää nähtäväksi ja toivottavasti kesän aikana pystymme treenaamaan sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta, keskittymistä ja perustaitoja, kuten kengän nauhojen sitomista ja pyllyn pyyhkimistä, jotte ne taidot olisi jo kunnossa kouluun mentäessä kunnolla. Vaikka opettaja kyllä oli kuulemma painottanut että ei saa käyttää sanoja "kouluun mennessä pitää osata jo tämä ja tämä", mutta kyllähän nyt oikeasti tiettyjä asioita täytyy osata. Mutta jännityksellä mennään kohti ensi syksyä, onneksi tässä vielä on aikaa kehittyä ja opetella elämän perusasioita.
Vanhempainilta venyi ilta kahdeksaan ja mieheni tahtoi käydä sanomassa lapsilleen hyvää yötä. Äidille tämä asia oli ok, mutta isäpuoli olikin asiasta vissiin erimieltä. Emme olisi saaneet käydä siellä enään koska hän oli saanut lapset jo sänkyyn. Kuitenkaan lapset eivät vielä nukkuneet niin päätimme käydä heille sanomassa hei ja hyvää yötä. Jos olisivat nukkuneet niin emme tietenkään olisi käyneet. Kuitenkin kun niin pitkälle ajoimme niin olisi ollut tyhmää että lapset tiesivät että olimme kaupungissa mutta emme käyneet heitä katsomassa. Olisi voinut tulla surupuseroon. Mutta mikä helkkari tämä isäpuoli on sanomaan muutoinkaan koska niiden oikea isä saa käydä lapsiaan katsomassa, ei minun mielestäni hänellä sellaisia oikeuksia ole! Isä saa vaikka herättää kesken unien lapsensa jos siihen näkee tarpeen, ei siihen isäpuolella ole mitään sanottavaa. Lapset olivat silmiin nähden maailman onnellisimpia kun isi saapui paikalle, halit vaihdettiin, kuulumiset kerrottiin suu vaahdos ja hyvän yön toivotukset toivotettiin. Lapsien silmistä näki että olivat maailman onnellisimpia kun näkivät isin ja saivat kuulla että enää muutama yö niin pääsevät taas isin luokse.
Itselle jäi tapaamisesta hyvä fiilis vaikka koko reissusta jäikin kovin ristiriitaiset fiilikset. Onneksi lapset tulevat taas parin päivän päästä meille!
Mieheni kävi tutustumassa lapsensa tulevaan kouluun jossa oli nyt ensimmäinen vanhempainilta ja nähtiin muidenkin luokkalaisten vanhempia sekä esiteltiin koulu.
Mieheni kertoi että aivan ensimmäiseksi häntä alkoi ihmetyttämään tuo suuri ihmismäärä mikä sieltä koululta löytyi. Luokkaan oli änkenyt hänen sanojensa mukaan varmaan 50-60 henkilöä. Syy tähän selvisi pian. Luokan suuruus piti olla 10 henkeä, mutta nyt kävi ilmi että äiti oli tästä valehdellut ja luokan koko on 25 oppilasta. Ei siinä mitään, näin olimme jo ehtineet arvailemaankin ettei isossa kaupungissa voi olla normaaliluokalla noin pieniä määriä mutta emme osanneet ihan noin suurta luokkaa ajatella. Tuo ei ollut ainoa yllätys...
Olimme kertoneet äidille että meidän koululla on aina apuopettaja auttamassa (kunta on tällaisen sinne omilla pienillä pennosillaan hankkinut jotta jokainen saa mahdollisimman hyvää opetusta) ja on tarvittaessa koko ajan paikalla mikäli joku lapsista tarvitsee erityisopetusta tai on vaikeuksia keskittyä ja sen vuoksi tarvitsee erityishuomiota. Tämä kuitenkin äidin mukaan oli heidänkin koulussaan aivan samanlailla, eilen kuitenkin selvisi että tämä ns. apuopettaja on käytettävissä vain 2 h / viikko eli aivan yhtä turhan kanssa koko homma! Tai kaippa siitä nyt jotain apua on, mutta kuinka suuri, sen tietää vain ja ainoastaan lapsi itse. Ei ne yllärit tähänkään loppuneet.
Olimme myöskin tehneet selväksi äidille että lapsen mamma olisi halukas ottamaan vuorotteluvapaan puolikkaan lapsen ensimmäiselle kouluvuodelle jotta kouluun meno sujuisi mutkitta eikä tarvitsisi turhan pitkiä päiviä viettää koulussa heti ja että olisi aikaa sekä rauhaa oppia rutiineihin koska lapsella on hieman ns. erityistarpeita koska keskittyminen ja ajatuksien pito yhdessä päämäärässä on vielä vähän hakusessa.. Jottei meillä olisi tarvetta aamu- ja iltapäiväkerhoille lainkaan, ainakaan molemmille kerhoille. Mitäpä äiti tähän tuumasi? `Sanoi silloin aikaisemmin vain että niin on hänenkin äitinsä luvannut auttaa ja tarvittaessa jäämään vuorotteluvapaalle ettei hekään tahdo lapselle pitkiä päiviä. Nyt kuitenkin selvisi myös se että lapsi ollaan laittamassa molempiin kerhoihin koska "eihän hänen äitinsä nyt millään voi jäädä töistä pois, tiedättehän te nyt sen, ei se sellaiseen suostuisi." Eli lapselle tulee nyt noin. 9,5 h päiviä koska tarhaan menevät klo 6.30 ja pois heidät haetaan 16.00 tai sen jälkeen eli päivä saattaa venyä jopa 10 h!!! Ei mitään järkeä 6-7-vuotiaan lapsen päiväksi! Joo ei ole myöskään tämän nuoremman lapsen päiväksi kovin kivoja mutta hän sentään saa nukkua päikkärit tarhassa ja hänellä on suht vapaata koko päivä eikä ole niin paljoa opittavaa jossa pitäisi olla ajatuksella mukana.
Ja miksi laittaa lapsi aamu- ja iltapäiväkerhoon kun siellä on isäpuoli joka on TYÖTTÖMÄNÄ ja voisi hoitaa asiat niin ettei näitä kerhoja tarvittaisiin. Mitä vittua se laiskimus oikein siellä tekee? Eikö hän ota osaa lainkaan perheen arkeen? Miten mun mieheni edelleenkään tulisi pystyä luottamaan siihen idioottiin roolimallina lapsilleen? Mitä helvettiä? Kyllä mä uskon että mieheni ja minä olisimme oikeasti parempia roolimalleja lapsille kuin nuo kaksi laiskimusta. Jos tämä mies ei jaksa muuta kuin pelata ja olla kotona niin en minä ainakaan jaksaisi häntä elättää, saatika sitten kattella. Pihalle lentäisi koko heepo ja pian, hulluksihan siinä itsekin tulisi jos jonkun perse homeessa makaamista/istumista joutuisi tuijottamaan!
Ymmärrän kyllä että äiti on epätoivoisena valehdellut kaikki nämä asiat koska on tahtonut pitää lapset siellä hänen luonaan, mutta mikä on näiden valheiden hinta nyt sitten oikein on. Lapsen väsymys, se ettei jaksa keskittyä oppimiseen, viikonloput menee varmasti lepuuttamiseen että jaksaa taas rankat viikot eikä hauskan pitämiseen perheen kesken. En keksi mitään hyvää mitä tästä voisi seurata! Voi lapsi parkoja! Pelkään jo pahinta mutta toivon parasta! Lapset onneksi ovat sopeutuvaisia ja näin monet muutkin lapset ovat menneet, siltikin elämässään hyvin pärjänneet. Olisimme vaan miehemme kanssa toivoneet asioiden menevät hieman eritavalla. Tai ainakin niin että meillä olisi ollut oikeasti tieto mihin lapsi on menossa eikä valheellista tietoa.
Koulussa oli myös hyviäkin asioita, opettajat olivat mukavia ja tuntuivat empaattisilta mieheni puheiden mukaan. Kertoivat että nyt otetaan kokeille uusi koulujärjestelmä jossa ei ole juurikaan tunteja eritelty vaan että käydään oppimista läpi hieman suuremmalti katsottuna, ei ole esim enää varsinaisia oppiaineita. Se kuulostaa jotenkin omituiselta omaan korvaan mutta voi olla ihan hyväkin. Sitä vaan ihmeteltiin kun opettaja oli kertonut että kaikilla ei välttämättä ole samoja läksyjä vaan jokaiselle annetaan läksyt yksilöllisesti. En tiedä miten se on mahdollista noin suuressa luokassa ilman apuopettajaa että jokaisen osaamisen tason kautta annetaan jokaiselle eri tehtävät mutta kaippa se sitten ammattihenkilöt osaavat jotenkin hoitaa. Kunhan vaan oppimistasoa yritettäisiin kuitenkin ylläpitää kaikilla suurin piirtein samana ettei toiset ole liikaa edellä toisiin verrattuna. Mutta kaikki tämä jää nähtäväksi ja toivottavasti kesän aikana pystymme treenaamaan sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta, keskittymistä ja perustaitoja, kuten kengän nauhojen sitomista ja pyllyn pyyhkimistä, jotte ne taidot olisi jo kunnossa kouluun mentäessä kunnolla. Vaikka opettaja kyllä oli kuulemma painottanut että ei saa käyttää sanoja "kouluun mennessä pitää osata jo tämä ja tämä", mutta kyllähän nyt oikeasti tiettyjä asioita täytyy osata. Mutta jännityksellä mennään kohti ensi syksyä, onneksi tässä vielä on aikaa kehittyä ja opetella elämän perusasioita.
Vanhempainilta venyi ilta kahdeksaan ja mieheni tahtoi käydä sanomassa lapsilleen hyvää yötä. Äidille tämä asia oli ok, mutta isäpuoli olikin asiasta vissiin erimieltä. Emme olisi saaneet käydä siellä enään koska hän oli saanut lapset jo sänkyyn. Kuitenkaan lapset eivät vielä nukkuneet niin päätimme käydä heille sanomassa hei ja hyvää yötä. Jos olisivat nukkuneet niin emme tietenkään olisi käyneet. Kuitenkin kun niin pitkälle ajoimme niin olisi ollut tyhmää että lapset tiesivät että olimme kaupungissa mutta emme käyneet heitä katsomassa. Olisi voinut tulla surupuseroon. Mutta mikä helkkari tämä isäpuoli on sanomaan muutoinkaan koska niiden oikea isä saa käydä lapsiaan katsomassa, ei minun mielestäni hänellä sellaisia oikeuksia ole! Isä saa vaikka herättää kesken unien lapsensa jos siihen näkee tarpeen, ei siihen isäpuolella ole mitään sanottavaa. Lapset olivat silmiin nähden maailman onnellisimpia kun isi saapui paikalle, halit vaihdettiin, kuulumiset kerrottiin suu vaahdos ja hyvän yön toivotukset toivotettiin. Lapsien silmistä näki että olivat maailman onnellisimpia kun näkivät isin ja saivat kuulla että enää muutama yö niin pääsevät taas isin luokse.
Itselle jäi tapaamisesta hyvä fiilis vaikka koko reissusta jäikin kovin ristiriitaiset fiilikset. Onneksi lapset tulevat taas parin päivän päästä meille!
maanantai 27. huhtikuuta 2015
Viikonlopun ylitse iloisin mutta hieman turhautunein mielin..
Meillä oli kerrassaa mahtava viikonloppu lapsien kanssa. Muksut touhas isänsä kanssa aamusta iltaan, välillä myös minunkin kanssa. Lapsilla oli selkeästi ollut isiä ikävä koska kesken ruokailujenkin täytyi isiä silittää ja halia aina tämän tästä.
Kuitenkin kun perjantaina lapset meille saapuivat, oli äidillä kerrottavana ikävä epäilys kihomadoista, YÖK! Tottakai me sitten olimme varuillamme kaiken aikaa tämän takia ja katsoimme että lapset pesevät kahta tarkemmin kätensä vessakäyntien aikana yms. käsidesit olivat käytössä. En tiedä auttaako ne mitään mutta yritimme kuitenkin. Viikonlopun aikana tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen ettei kihomatoja onneksi ollut vaan että perseen kutinat johtui siitä että perseet olivat lapsilla aivan kirkkaan punaisena, turvoksissa, rohtuneet ja likaiset. Heti perjantaina lapset joutuivat pesulle ja peput saivat kunnon rasvakerrokset ja talkit. Koko viikonlopun hoidimme lapsien peppuja kuntoon ja onneksi alkoi lapsien olo jo helpottaa sunnuntaita kohden. En tiedä miten olivatkin saaneet ne siihen kuntoon enkä osaa sanoa kauanko ne siinä kunnossa olivat olleet koska etenkin nuoremmalla pylly oli todella kamalassa kunnossa. Äiti kyllä sanoi rasvanneensa niitä mutta en sitten tiedä mikä on totuus. Jos niitä oltaisiin puhdistettu, rasvattu ja oikeaoppisesti hoidettu ei ne olisi olleet tuossa kunnossa. Äiti vielä kehtasi sanoa ettei ne olleet huonossa kunnossa vielä perjantaina, "AUTOMATKANKO AIKANA NE TOLLAISEKSI OLIVAT MENNEET???"-haloo!!!
Onneksi lapsien pyllyt alkoivat olemaan kunnossa jo sunnuntaina..
Toinen asia oli eskarilaisen hampaiden kunto, yök! Meillä on kotona sellainen ns. hiljainen sääntö että mies hoitaa iltatoimet ja minä aamutoimet. Nyt kuitenkin kun vanhemmalla lapsella on alkanut lähtemään hampaita niin hän tahtoo minun pesevän hampaansa koska olen varmasti hellempi kuin isi. No nyt kävi ilmi että hammas joka on tehnyt jo toista kuukautta lähtöään oli todella kipeä. Niin kipeä ettei viereisiä hampaita olisi saanut pestä. Ja näkihän sen, ei niitä oltu pestykään varmaan ikuisuuteen. Etuhammas ja kulmahammas olivat muuttuneet yhdeksi suureksi hampaaksi kun oli niin likaiset, hyi olkoon! Pakkohan ne oli puhdistaa kun ienkin oli jo kuin pallo! Tottakai tämä operaatio sai lapsen huutamaan kuin hullu koska hammas oli arka, kuitenkin kun saimme kaiken lian pois niin lapsi huokaisi syvään ja sanoi että on helpompi olla. Pesimme koko viikonlopun hampaita aamuin ja illoin, käytimme hammaslankaa ja purskuttelimme antiseptisellä suuvedellä joka oli hieman laimennettua. Kuitenkin kun sunnuntaina hieman hammaslangan kanssa kokeilin saisinko hampaan pois niin huomasin että hammas oli vielä lohjennutkin vaakatasossa ja yläpuoli oli melkein jo mädäntynyt. Mieheni oli aivan hiilenä lapsen äidille kun tämä ei ollut asiaa hoitanut. Entäs jos siellä on jo tuleva hammaskin huonona? Mitenkä sitten suu laitetaan? Äiti pelkää hammaslääkäriä, joten ymmärrän kyllä ettei hän tahdo mennä sinne mutta kyllä kuitenkin lapsen vuoksi hammaslääkäriin on mentävä ja lapsien hampaatkin hoidettava. Ei äidin pelko saa tarttua lapsiin ja lapsien suut saa jäädä äidin pelkojen takia hoitamatta. Kun asiasta äidille sunnuntaina mainitsin oli kommentti vähän tyyliin "tulimme jo kerran yhdessä paniikissa hammaslääkäristä pois eikä silloin saatu tehtyä mitään, nyt toi isipuoli on käyttänyt näitä siellä ja sitten on mennyt hyvin. mutta niin mullakin hampaat mätänee suuhun että jos on saman tyylinen hammas homma sitten meillä". APUA! Ei ne hampaat sinne suuhun mätäne jos niistä pitää hyvää huolta! Joo on mulla itsellänikin lapsena lohjennut hampaat helposti, mutta ei ne sentään mädäntyneet suuhun ole. Se tarvitsee jo aika paljon suuhygienian laiminlyöntiä! Järjetöntä touhua! Jos omasta suustaan ei tahdo pitää huolta niin kyllä lapsille pitäisi antaa mahdollisuus hampaisiin ettei tartte olla tekareita kolmekymppisenä. Ja mielestäni tämän äidin hampaat nyt niin huonoilta näytä nytkään, ehkä hieman tupakan kellastuttamat mutta ei ne kyllä ainakaan hymyn osalta ole mitenkään huonot joten siksi ihmettelenkin tätä "minunkin hampaat mädäntyvät suuhuni"-kommenttia.
Samapa tuo, mutta tuossa nyt taas kaksi asiaa jotka laittoi ketuttamaan muutoin niin mahtavassa viikonlopussa. Saimme käydä serkkujen ja mamman luona kylässä, leikkiä pihalla, arkarrella, leikkiä leluilla, pitää leffailtaa ja muutenkin viettää laatuaikaa yhdessä.
Aamuisin vanhempi kömpi aina joskus seiskan jälkeen minun viereeni sänkyyn ja jatkoi uniaan kainalossani. Kun oli siinä vielä torkkunut tunnin tai kaksikin alkoi kyselytunti jolloin pohdittiin maailman menoa. Sunnuntai aamuna lapsi kysyi minulta että saisiko viedä meidän tyköö "unisiepparin" äidin luokse että kun näkee pahoja unia. Kertoi että unet ovat todella raakoja, että niissä yritetään tappaa ja hakata hänet. Hieman kyllä säikähdin noita puheita, miten lapsi voi nähdä noin pahoja unia noin pienenä. Meidän luonamme ei näitä unia kuulemma ollut koska meillä unisieppari sieppaa kaikki pahat unet. Näin lapsi ainakin uskoi ja lupasimme hankkia hänelle oman. Täytyy nyt seurata tuleeko piirustuksiin, uniin tai puheisiin enää toistamiseen mitään tollaista ja kysellä vähän sivulauseessa asiaa... Huolestuttaa kovastikin moinen!
Eilen kun vietiin lapset takaisin äidilleen niin nuorempi veti jo liinat kiinni kotona ettei hän mene äidin luokse. Saimme kuitenkin lapsen autoon ja menoksi ihan hyvillä mielin. Kuitenkin äidin pihassa lapsi laittoi uudelleen liinat kiinni ettei tahdo äidin luokse että tahtoo vain olla isin luona. No kannoimme hänet sisälle jossa hän jatkoi samaa huutoa tarrautuneena isin kaulaan kiinni. Vanhempi yritti lohduttaa nuorempaa tuomalla tälle leluja ja viedä huomiota kaikkeen muuhun, tässä onnistumatta. Saimme kuin saimmekin noin puolen tunnin jutustelulla lapsen jäämään ihan ok mielellä äidin luokse koska muistutimme häntä tulevasta vapusta, tarhan vappujuhlista ja vapputorista. Kuitenkin jäi todella surkea fiilis koko hommasta. Äiti ei oikein ymmärtänyt tilannetta vaan hoki koko ajan että "kuinka sä tollain olet mieltäs muuttanut, sun mieles nyt muuttuu koko ajan..." Meidän silmissä tilanne ei ole vuoden aikana muuttunut suuntaan eikä toiseen, vaan molemmat lapset tahtoisivat olla isin luona suurimmaksi osaksi vaikka äidinkin luona on kyllä kivaakin. Nuoremmalla on ollut sitä äiti juttua yleensä vähän enemmän mutta sekin on muuttunut aikaslailla päälaelleen viimeisen vuoden puolentoista aikana. Vanhempi ymmärtää ettei tilannetta voi muuttaa vasta kuin myöhemmin, viimeistään kun hän on 12-vuotias. Liian pitkä aika hänestä mutta sille emme voi mitään. Kysyi hänkin viikonlopun aikana että jos me oikein paljon voitettaisiin rahaa vaikka lotosta niin saisiko he sitten asua meidän luonamme, kerroimme ettei se ole rahasta kiinni. Mutta sitten hän tokaisi että me voisimme ostaa sellaisen kalliin asiamiehen (tarkoitti asianajajaa) joka kertoo äidille että tahtovat olla meillä. En tiedä mistä tällaisen tiesi mutta näköjään oli asiaa miettinyt.
Mutta katsotaan nyt miten taas jatkuu tämä touhu ja niin surulliselta kuin se kuulostaakin niin löimme mieheni kanssa vetoa siitä saako äiti vanhempaa lasta hammaslääkäriin vielä tänään tai edes aikaa varatuksi. Molemmat sanoimme että tuskin saa, mutta vedonlyönti syystä miksei saa on nyt käynnissä. Mun mielipide on että "töissä ei vaan kerinnyt ja unohtui kun oli niin kiirettä, eikä työaikana saa tällaisia asioita hoitaa"-selitys ja mieheni sanoi "en saanut heitä kiinni ja soittoaika umpeutui"- selitys, kuitenkin toivomme molemmat olevamme väärässä ja että hän oikeasti saisi asian hoidetuksi. Se tarjoo jäden kumpi häviää vedon, jos molemmat hävitään niin tarjotaan lapsille sitten jätskit kun seuraavan kerran tulevat. =)
Kuitenkin kun perjantaina lapset meille saapuivat, oli äidillä kerrottavana ikävä epäilys kihomadoista, YÖK! Tottakai me sitten olimme varuillamme kaiken aikaa tämän takia ja katsoimme että lapset pesevät kahta tarkemmin kätensä vessakäyntien aikana yms. käsidesit olivat käytössä. En tiedä auttaako ne mitään mutta yritimme kuitenkin. Viikonlopun aikana tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen ettei kihomatoja onneksi ollut vaan että perseen kutinat johtui siitä että perseet olivat lapsilla aivan kirkkaan punaisena, turvoksissa, rohtuneet ja likaiset. Heti perjantaina lapset joutuivat pesulle ja peput saivat kunnon rasvakerrokset ja talkit. Koko viikonlopun hoidimme lapsien peppuja kuntoon ja onneksi alkoi lapsien olo jo helpottaa sunnuntaita kohden. En tiedä miten olivatkin saaneet ne siihen kuntoon enkä osaa sanoa kauanko ne siinä kunnossa olivat olleet koska etenkin nuoremmalla pylly oli todella kamalassa kunnossa. Äiti kyllä sanoi rasvanneensa niitä mutta en sitten tiedä mikä on totuus. Jos niitä oltaisiin puhdistettu, rasvattu ja oikeaoppisesti hoidettu ei ne olisi olleet tuossa kunnossa. Äiti vielä kehtasi sanoa ettei ne olleet huonossa kunnossa vielä perjantaina, "AUTOMATKANKO AIKANA NE TOLLAISEKSI OLIVAT MENNEET???"-haloo!!!
Onneksi lapsien pyllyt alkoivat olemaan kunnossa jo sunnuntaina..
Toinen asia oli eskarilaisen hampaiden kunto, yök! Meillä on kotona sellainen ns. hiljainen sääntö että mies hoitaa iltatoimet ja minä aamutoimet. Nyt kuitenkin kun vanhemmalla lapsella on alkanut lähtemään hampaita niin hän tahtoo minun pesevän hampaansa koska olen varmasti hellempi kuin isi. No nyt kävi ilmi että hammas joka on tehnyt jo toista kuukautta lähtöään oli todella kipeä. Niin kipeä ettei viereisiä hampaita olisi saanut pestä. Ja näkihän sen, ei niitä oltu pestykään varmaan ikuisuuteen. Etuhammas ja kulmahammas olivat muuttuneet yhdeksi suureksi hampaaksi kun oli niin likaiset, hyi olkoon! Pakkohan ne oli puhdistaa kun ienkin oli jo kuin pallo! Tottakai tämä operaatio sai lapsen huutamaan kuin hullu koska hammas oli arka, kuitenkin kun saimme kaiken lian pois niin lapsi huokaisi syvään ja sanoi että on helpompi olla. Pesimme koko viikonlopun hampaita aamuin ja illoin, käytimme hammaslankaa ja purskuttelimme antiseptisellä suuvedellä joka oli hieman laimennettua. Kuitenkin kun sunnuntaina hieman hammaslangan kanssa kokeilin saisinko hampaan pois niin huomasin että hammas oli vielä lohjennutkin vaakatasossa ja yläpuoli oli melkein jo mädäntynyt. Mieheni oli aivan hiilenä lapsen äidille kun tämä ei ollut asiaa hoitanut. Entäs jos siellä on jo tuleva hammaskin huonona? Mitenkä sitten suu laitetaan? Äiti pelkää hammaslääkäriä, joten ymmärrän kyllä ettei hän tahdo mennä sinne mutta kyllä kuitenkin lapsen vuoksi hammaslääkäriin on mentävä ja lapsien hampaatkin hoidettava. Ei äidin pelko saa tarttua lapsiin ja lapsien suut saa jäädä äidin pelkojen takia hoitamatta. Kun asiasta äidille sunnuntaina mainitsin oli kommentti vähän tyyliin "tulimme jo kerran yhdessä paniikissa hammaslääkäristä pois eikä silloin saatu tehtyä mitään, nyt toi isipuoli on käyttänyt näitä siellä ja sitten on mennyt hyvin. mutta niin mullakin hampaat mätänee suuhun että jos on saman tyylinen hammas homma sitten meillä". APUA! Ei ne hampaat sinne suuhun mätäne jos niistä pitää hyvää huolta! Joo on mulla itsellänikin lapsena lohjennut hampaat helposti, mutta ei ne sentään mädäntyneet suuhun ole. Se tarvitsee jo aika paljon suuhygienian laiminlyöntiä! Järjetöntä touhua! Jos omasta suustaan ei tahdo pitää huolta niin kyllä lapsille pitäisi antaa mahdollisuus hampaisiin ettei tartte olla tekareita kolmekymppisenä. Ja mielestäni tämän äidin hampaat nyt niin huonoilta näytä nytkään, ehkä hieman tupakan kellastuttamat mutta ei ne kyllä ainakaan hymyn osalta ole mitenkään huonot joten siksi ihmettelenkin tätä "minunkin hampaat mädäntyvät suuhuni"-kommenttia.
Samapa tuo, mutta tuossa nyt taas kaksi asiaa jotka laittoi ketuttamaan muutoin niin mahtavassa viikonlopussa. Saimme käydä serkkujen ja mamman luona kylässä, leikkiä pihalla, arkarrella, leikkiä leluilla, pitää leffailtaa ja muutenkin viettää laatuaikaa yhdessä.
Aamuisin vanhempi kömpi aina joskus seiskan jälkeen minun viereeni sänkyyn ja jatkoi uniaan kainalossani. Kun oli siinä vielä torkkunut tunnin tai kaksikin alkoi kyselytunti jolloin pohdittiin maailman menoa. Sunnuntai aamuna lapsi kysyi minulta että saisiko viedä meidän tyköö "unisiepparin" äidin luokse että kun näkee pahoja unia. Kertoi että unet ovat todella raakoja, että niissä yritetään tappaa ja hakata hänet. Hieman kyllä säikähdin noita puheita, miten lapsi voi nähdä noin pahoja unia noin pienenä. Meidän luonamme ei näitä unia kuulemma ollut koska meillä unisieppari sieppaa kaikki pahat unet. Näin lapsi ainakin uskoi ja lupasimme hankkia hänelle oman. Täytyy nyt seurata tuleeko piirustuksiin, uniin tai puheisiin enää toistamiseen mitään tollaista ja kysellä vähän sivulauseessa asiaa... Huolestuttaa kovastikin moinen!
Eilen kun vietiin lapset takaisin äidilleen niin nuorempi veti jo liinat kiinni kotona ettei hän mene äidin luokse. Saimme kuitenkin lapsen autoon ja menoksi ihan hyvillä mielin. Kuitenkin äidin pihassa lapsi laittoi uudelleen liinat kiinni ettei tahdo äidin luokse että tahtoo vain olla isin luona. No kannoimme hänet sisälle jossa hän jatkoi samaa huutoa tarrautuneena isin kaulaan kiinni. Vanhempi yritti lohduttaa nuorempaa tuomalla tälle leluja ja viedä huomiota kaikkeen muuhun, tässä onnistumatta. Saimme kuin saimmekin noin puolen tunnin jutustelulla lapsen jäämään ihan ok mielellä äidin luokse koska muistutimme häntä tulevasta vapusta, tarhan vappujuhlista ja vapputorista. Kuitenkin jäi todella surkea fiilis koko hommasta. Äiti ei oikein ymmärtänyt tilannetta vaan hoki koko ajan että "kuinka sä tollain olet mieltäs muuttanut, sun mieles nyt muuttuu koko ajan..." Meidän silmissä tilanne ei ole vuoden aikana muuttunut suuntaan eikä toiseen, vaan molemmat lapset tahtoisivat olla isin luona suurimmaksi osaksi vaikka äidinkin luona on kyllä kivaakin. Nuoremmalla on ollut sitä äiti juttua yleensä vähän enemmän mutta sekin on muuttunut aikaslailla päälaelleen viimeisen vuoden puolentoista aikana. Vanhempi ymmärtää ettei tilannetta voi muuttaa vasta kuin myöhemmin, viimeistään kun hän on 12-vuotias. Liian pitkä aika hänestä mutta sille emme voi mitään. Kysyi hänkin viikonlopun aikana että jos me oikein paljon voitettaisiin rahaa vaikka lotosta niin saisiko he sitten asua meidän luonamme, kerroimme ettei se ole rahasta kiinni. Mutta sitten hän tokaisi että me voisimme ostaa sellaisen kalliin asiamiehen (tarkoitti asianajajaa) joka kertoo äidille että tahtovat olla meillä. En tiedä mistä tällaisen tiesi mutta näköjään oli asiaa miettinyt.
Mutta katsotaan nyt miten taas jatkuu tämä touhu ja niin surulliselta kuin se kuulostaakin niin löimme mieheni kanssa vetoa siitä saako äiti vanhempaa lasta hammaslääkäriin vielä tänään tai edes aikaa varatuksi. Molemmat sanoimme että tuskin saa, mutta vedonlyönti syystä miksei saa on nyt käynnissä. Mun mielipide on että "töissä ei vaan kerinnyt ja unohtui kun oli niin kiirettä, eikä työaikana saa tällaisia asioita hoitaa"-selitys ja mieheni sanoi "en saanut heitä kiinni ja soittoaika umpeutui"- selitys, kuitenkin toivomme molemmat olevamme väärässä ja että hän oikeasti saisi asian hoidetuksi. Se tarjoo jäden kumpi häviää vedon, jos molemmat hävitään niin tarjotaan lapsille sitten jätskit kun seuraavan kerran tulevat. =)
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
Kävijäpiikki viikonlopun aikana.
Olen huomannut että blogissani on ollut kävijäpiikki viime viikonlopun aikana. Noin 250 kävijää kahden päivän aikana, tämä lienee ennätys, joten joku lienee löytänyt sivuni ja linkittänyt tämän facebookkiin. Näin ainakin kävijämittarini kertoo että facen kautta suurin kävijämäärä tänne olisi ilmaantunut. Hienoa ja kiitos siitä!
Mikäli teistä kävijöistä löytyy joku joka on samanlaisessa tilanteessa kuin minä, kuulisin mielelläni teidän tarinoitanne. Netti on täynnä keskusteluja siitä kuinka "äiti haukkuu äitipuolta", "äitipuoli ei piittaa miehensä lapsista", "äitipuoli ei tahtoisi miehensä lapsia heille koko aikaisesti vaikka äidin luona kaikki ei olisi kunnossa" jne. Mutta vähemmän on näitä keskusteluita joissa äitipuoli tahtoisi lasten olevan isänsä luona ja rakentaa turvallisen kasvuympäristön lapsille jotka eivät ole geeneiltään lainkaan omia.Tuntuu että yleensä tähän suuntaan olevat keskustelut ovat aina jotenkin negatiivisia.
Itseni tarkoitus ei todellakaan ole "haukkua tätä lasten oikeaa äitiä" vaikka se välillä siltä kuulostaakin ja oikeasti tekisi mieli haukkua ihan päin näköö. Kyllä hän asioita oikeinkin tekee, ehkä päivä päivältä enemmän, itse vaan tekisin niin monen asian erilailla. Mutta johonkin minun on vain pakko päästä purkamaan turhautumistani perusasioista joidenka lapsikodissa pitäisi toimia mielestäni hieman eritavalla.
Asioista varmasti on porukka montaa mieltä ja varmasti tulen kuulemaan sanoja "helppohan se sun on sanoo ja kertoo miten pitäis olla ja elää, että kuinka sinä ainakin jaksaisit päivästä toiseen, kun eihän sulla niitä muksuja ole hoidettavana kuin aika ajoin". Tiedän että joillakin on oikeasti todella rankkaa selviytyä äitiyden tuomasta "työstä", onhan se vaativaa hommaa, mutta kyllä minun mielestäni lapsen etu on se ykkönen vaikka itsestäänkin on huolehdittava! Ja en sano nyt tuota "selviytyä" ja"työ" sanaa pahalla, etteikö muka osaa jne. vaan tarkoitan sillä nyt esimerkiksi yksinhuoltajia niukan rahan kanssa, jonkun terveydellisen syyn tuomia ongelmia/rajoitteita yms tai muita elämän tuomia ongelmia mitkä rajoittaa omaa jaksamista. Kaiken yhteenlaskenta vaan joskus on hieman raskasta mutta siitä on selviydyttävä. Yksin, pariskuntana, perheen tai ulkopuolisen avun kanssa.
Mutta mikäli perusasiat on ihan ok, niin miksi jättäytyä koulu/työelämästä tarkoituksella pois ku laiskottaa (mitä esimerkkiä se on), miksi syrjäytyä ja syrjäyttää lapsensakin mukanaan (ei harrastuksia, ei ulkoilua, ei kavereilla käyntiä, ei mitään sosiaalista kanssakäymistä...), miksi ei anna lapselle parempia eväitä kun itsellä on ollut (jos itseä laiskottaa eikä ole pärjännyt, niin miksi pitää heti olettaa ettei lapsestakaan mitään tule tai kuinkaan se ei osaa,...) Miksi erottaa lapset isästään jollei ole mitään järki syytä muuta kuin "koska mä haluun niin" (itsekästä!!!), miksi pitää lapsia pelinappuloita oman hyvinvoinnin edistämiseksi (tässä vain lapset kärsii!!), monta kysymystä miksi...
Kirjoitan blogia jotta saan purettua asioita johonkin jotka ovat minua jääneet vaivaamaan, en jaksa kuitenkaan jauhaa miehellenikään näistä asioista koska hänellä on jo turhan rankkaa ilman sitäkin.
Sen takia jauhan tänne :)
Ja mitä äiteihin tulee. Teette mahtavaa työtä, teette sitä ympäri vuorokauden, teette sitä myös silloin kun luulette huilaavanne, ottavan omaa aikaa, teette sitä niin kauan kuin täällä maan päällä vietätte aikaa, ehkä vielä pilvenkin päältä, kuka sitä tietää, mutta teette sitä 24/7. Aina olette ihania äitejä vaikka välillä on päiviä kun jaksaminen on vaikeaa ja turhauttaa, tuntuu ettei mikään suju, muista että olet arvokas ja tärkeä! Toivon jaksamista ihan jokaiselle äidille ja sanoa teille kiitos! Kiitos siitä että olette lapsillenne paras äiti mitä maa päällä kantaa, että olette omalle lapsellenne se paras äiti minkä hän on syntyessään saanut, äiti jota ei kukaan koskaan voi eikä saa korvata! Muistakaa tehdä lapsellenne hyvä lapsuus ja kehittää heidän taitojaan, kasvattaa heistä hyviä nuoria aikuisia, muistakaa olla superäitejä ja hyviä ihmisiä! Muistakaa myös itsenne, hoitakaa ja hellikää itseänne.
Halatkaa itseänne, puolisoanne, lapsianne päivittäin! Kertokaa kuinka rakkaita olette toisillenne, siitä saatte voimaa jaksamaan arkea! Niin meillä tehdään ja hyvin menee mutta menkööt...
Mikäli teistä kävijöistä löytyy joku joka on samanlaisessa tilanteessa kuin minä, kuulisin mielelläni teidän tarinoitanne. Netti on täynnä keskusteluja siitä kuinka "äiti haukkuu äitipuolta", "äitipuoli ei piittaa miehensä lapsista", "äitipuoli ei tahtoisi miehensä lapsia heille koko aikaisesti vaikka äidin luona kaikki ei olisi kunnossa" jne. Mutta vähemmän on näitä keskusteluita joissa äitipuoli tahtoisi lasten olevan isänsä luona ja rakentaa turvallisen kasvuympäristön lapsille jotka eivät ole geeneiltään lainkaan omia.Tuntuu että yleensä tähän suuntaan olevat keskustelut ovat aina jotenkin negatiivisia.
Itseni tarkoitus ei todellakaan ole "haukkua tätä lasten oikeaa äitiä" vaikka se välillä siltä kuulostaakin ja oikeasti tekisi mieli haukkua ihan päin näköö. Kyllä hän asioita oikeinkin tekee, ehkä päivä päivältä enemmän, itse vaan tekisin niin monen asian erilailla. Mutta johonkin minun on vain pakko päästä purkamaan turhautumistani perusasioista joidenka lapsikodissa pitäisi toimia mielestäni hieman eritavalla.
Asioista varmasti on porukka montaa mieltä ja varmasti tulen kuulemaan sanoja "helppohan se sun on sanoo ja kertoo miten pitäis olla ja elää, että kuinka sinä ainakin jaksaisit päivästä toiseen, kun eihän sulla niitä muksuja ole hoidettavana kuin aika ajoin". Tiedän että joillakin on oikeasti todella rankkaa selviytyä äitiyden tuomasta "työstä", onhan se vaativaa hommaa, mutta kyllä minun mielestäni lapsen etu on se ykkönen vaikka itsestäänkin on huolehdittava! Ja en sano nyt tuota "selviytyä" ja"työ" sanaa pahalla, etteikö muka osaa jne. vaan tarkoitan sillä nyt esimerkiksi yksinhuoltajia niukan rahan kanssa, jonkun terveydellisen syyn tuomia ongelmia/rajoitteita yms tai muita elämän tuomia ongelmia mitkä rajoittaa omaa jaksamista. Kaiken yhteenlaskenta vaan joskus on hieman raskasta mutta siitä on selviydyttävä. Yksin, pariskuntana, perheen tai ulkopuolisen avun kanssa.
Mutta mikäli perusasiat on ihan ok, niin miksi jättäytyä koulu/työelämästä tarkoituksella pois ku laiskottaa (mitä esimerkkiä se on), miksi syrjäytyä ja syrjäyttää lapsensakin mukanaan (ei harrastuksia, ei ulkoilua, ei kavereilla käyntiä, ei mitään sosiaalista kanssakäymistä...), miksi ei anna lapselle parempia eväitä kun itsellä on ollut (jos itseä laiskottaa eikä ole pärjännyt, niin miksi pitää heti olettaa ettei lapsestakaan mitään tule tai kuinkaan se ei osaa,...) Miksi erottaa lapset isästään jollei ole mitään järki syytä muuta kuin "koska mä haluun niin" (itsekästä!!!), miksi pitää lapsia pelinappuloita oman hyvinvoinnin edistämiseksi (tässä vain lapset kärsii!!), monta kysymystä miksi...
Kirjoitan blogia jotta saan purettua asioita johonkin jotka ovat minua jääneet vaivaamaan, en jaksa kuitenkaan jauhaa miehellenikään näistä asioista koska hänellä on jo turhan rankkaa ilman sitäkin.
Sen takia jauhan tänne :)
Ja mitä äiteihin tulee. Teette mahtavaa työtä, teette sitä ympäri vuorokauden, teette sitä myös silloin kun luulette huilaavanne, ottavan omaa aikaa, teette sitä niin kauan kuin täällä maan päällä vietätte aikaa, ehkä vielä pilvenkin päältä, kuka sitä tietää, mutta teette sitä 24/7. Aina olette ihania äitejä vaikka välillä on päiviä kun jaksaminen on vaikeaa ja turhauttaa, tuntuu ettei mikään suju, muista että olet arvokas ja tärkeä! Toivon jaksamista ihan jokaiselle äidille ja sanoa teille kiitos! Kiitos siitä että olette lapsillenne paras äiti mitä maa päällä kantaa, että olette omalle lapsellenne se paras äiti minkä hän on syntyessään saanut, äiti jota ei kukaan koskaan voi eikä saa korvata! Muistakaa tehdä lapsellenne hyvä lapsuus ja kehittää heidän taitojaan, kasvattaa heistä hyviä nuoria aikuisia, muistakaa olla superäitejä ja hyviä ihmisiä! Muistakaa myös itsenne, hoitakaa ja hellikää itseänne.
Halatkaa itseänne, puolisoanne, lapsianne päivittäin! Kertokaa kuinka rakkaita olette toisillenne, siitä saatte voimaa jaksamaan arkea! Niin meillä tehdään ja hyvin menee mutta menkööt...
torstai 16. huhtikuuta 2015
Pienin askelin parempaan suuntaan...
Taas meni tovi ennen kuin pääsin tänne kirjoittamaan.. Mutta nyt on hetken hengähdystauko töissä ja voin pari sanaa kirjoittaa tauolla.
Mieheni piti exälleen lapsien kasvatuksesta ja muista asioista pienen puhuttelun ja ehkä nyt olemme huomanneet että asiat alkavat pikku hiljaa sujumaan jollain tasolla. Joo, ei lapsilla ole harrastuksia, ei vieläkään tarpeeksi rajoja yms. mutta pelaamista ollaan hieman himmailtu ja näin ollen etenkin vanhempi lapsi on rauhoittunut. Eskarissa osataan paremmin keskittyä, rentoutua ja elämä ei siellä enää ole taistelua ja hyvin menee. Kaikenlaista koukeroa toki tässäkin aika välillä on ollut mutta kerrotaanpas niistä sitten hetken päästä.
Lapset tosiaan on laitettu nyt pelikieltoon äidinkin luona, eli pelata saa enää vain kahdesti viikossa jos sitäkään, eli ei enää niin päin että peliaikaa on aina muutoin paitsi kahdesti viikossa, eli tilanne on nyt peilikuva entiseen. Tästä on lapset toki olleet aluksi kiukussa mutta parin päivän päästä tilanne rauhoittui. Harrastuksia vanhempi kaipaa nyt muualta, niitä ei vielä ole saanut. Joten se on sitten seuraava etappi, saada äiti viemään lapsia harrastuksiin. (jotka piti aloittaa jo vuosi sitten, mitä ei ole vielä edes aloitettukaan..)
Tarhassa ja eskarissa lapsilla on mennyt huomattavasti paremmin ja kehityksessä molemmat ovat menneet kovaa vauhtia eteenpäin, kiitos tästä kuuluu tarhanhenkilökunnalle, ei niinkään äidille. He ovat jaksaneet lapsien kanssa tehdä töitä, erityslastenhoitaja on saanut äidin tajuamaan tiettyjä asioita kasvatuksen osalta ja ehkä hänellä nyt löytyy hieman enemmän rahkeita ja motivaatiota itseltäkin, näin olen ainakin ymmärtänyt. Toivottavasti asiat jatkuu yhtä hyvin eteenpäin.
Lapset ovat nyt saaneet olla meillä jälleen vähän pidempiä aikoja mieheni lomautuksien vuoksi sekä anopin lomien takia, ehkä tämäkin on yksi syy miksi lapset ovat jälleen rauhoittuneet, ovat saaneet viettää isin kanssa aikaa ja myöskin olleet kovan kurin alaisuudessa.Yhden viikon lapset olivat tuossa jo aikaisemmin ja nyt pääsiäisenä saivat olla toisen. Olemme touhanneet yhdessä ja matkustelleet täällä kotosuomessa. Kävimme mm. äitini luona jota nuorempi lapsista on kysellyt jo monta kuukautta. Hänellä oli kova ikävä varamummua. Hauskaa meillä siellä olikin ja saimme herkutella kaikilla hyvillä ruuilla.
Kävimme myös Lempäälän ideaparkissa olevassa funparkissa, siellä oli aivan mahtavaa! Suosittelen täydestä sydämestä kaikille funparkkia, siellä meni reilu 6 tuntia ja hauskaa oli. Paikka on myös hyvin opettavainen, motoriikka kehittyy sekä joissakin paikoissa joutui käyttämään aivonystyröitä ja miettimään miten asiat ratkotaan. Etenkin vanhempi piti näistä ongelmanratkaisu jutuista. Me kaksin hänen kanssaan tykättiin ehdottomasti lasersädehuoneesta jossa piti mutkitella laserien läpitte kohti avainta. Tässä huoneessa yhteistyöllä onnistui, huomasin että vanhempi innostui kovasti siitä ettei tarvinnut tehdä yksin tehtävää. Itsellä oli paikat aivan jumissa tämän päivän jälkeen ja meinasin kaupasta varastaa maidonkin kun olin jo sen verran väsyksissä. Tein muita ostoksia mutta unohdin laittaa toisesta kädestäni maitopurkin hihnalle, palasin maksamaan purkin kun huomasin että olin muina miehinä kantanut sen kassan ohitte vaikka kaiken muun maksoinkin. Myyjä ymmärsi hyvin ja naureskeli tilanteelle, itseä nolotti niin paljon ja ihmettelin kuinka lapsilla oli vielä niinkin paljon energiaa.
Viikkojen aikana kotona lapset eivät meinanneet ymmärtää miksi piti mennä mamman luokse päivisin eikä saanut mennä hoitoon/eskariin meidän luonamme. Olisivat jälleen kovasti tahtoneet mennä sinne ja käydä luonamme tarhat/koulut eikä äidin luona, kuitenkin kerroimme ettei tämä ole mahdollista ennen kuin he olisivat koululaisia ja 12-vuotiaita. Vanhempi osaa jo sen verran laskea että ihmetteli miksi asiaan menisi niin kauan ja toivoi meiltä lyhyempää odottamisaikaa. Kerroimme että asiasta pitäisi puhua äidin kanssa, mutta lapsi sanoi ettei se auta. Kamala kuunnella tuollaista, mutta minkäs me teemme enää asialle. Parempi pitää lapsia siellä eikä pomputtaa muksuja ympäriinsä.
Tästä ajatuksena itselle tuli mieleen että tuo 12-vuotiaan mielipide asia on jo mielestäni vähän turhan iso ikä. Kyllä nuorempi lapsi osaa jo sanoa mitä tahtoo ja pysyä kantansa takana. Mutta laki tällä hetkellä sanoo että 12-vuotias on vasta lainkuultava. Kuitenkin mielestäni 12-vuotias on jo sen verran teini että jos vain on kiero jollain tavalla niin valitsee sen paikan missä on helpompi olla eikä ole niin paljoa sääntöjä ja pääsee tekemään koiruuksia.
Ainakin jos minä olisin saanut valita kahden paikan väliltä joissa molemmissa olisi ollut hyvät oltavat, niin olisin valinnut sen paikan missä olisi ns. helpompaa, verran kova meno oli jo sen ikäisenä aikoinaan. Maailma on sen verran muuttunut että monet lapset ovat jo tuon ikäisenä todella ällejä ja ns. pieniä aikuisia. Ei enää voi sanoa että 12-vuotias on lapsi, kyllä se on nykyään jo teinihelvettiä tuolloin. Joku 8-10-vuotias on enemmän lapsi, sen ikäisenä osaavat kyllä jo sanoa mitä tahtovat.
Itselläni on 10-vuotias pikkuveli joka kyllä osaa ilmaista kantansa ja naamasta kyllä vielä näkee jos on vastauksestaan epävarma, sen verran vielä on kuitenkin lapsi ettei osaa valehtelemisen jaloa taitoa eikä omaa pokkanaamaa vielä. Meillä on veljeni kanssa n. 20 vuotta ikäeroa joten mielestäni osaan hänestä kyllä sanoa aikuisena ja "vanhempana" että hän osaa jo kantansa sanoa. Ja tietää missä hänen on parempi ja turvallisempi olla, sekä ajattelee sen vielä sitä kautta eikä sen kautta että missä pääsee helpommalla. Eli mielestä laki on vanha ja sitä pitäisi muuttaa!
Nooh asiasta jälleen toiseen. Lapsien mielipiteitä pitää kuunnella asiassa kuin asiassa, heille vain pitää osata kertoa miksi jokin tahtomansa asia ei välttämättä onnistu tai ole järkevä. Kuitenkaan ikinä mielipiteitä ei saisi lytätä täysin. Mieluiten puntaroi asiaa ja pistää lapsen itse ajattelemaan mitä seuraamuksia asioista voi olla ja kuinka ehkä kannattaisi asiat toteuttaa jotta seuraamukset olisivat mahdollisimman positiiviset. Tätä onkin vaikea toteuttaa juurikin tuon "mä haluan teidän luokse asumaan ja tänne kouluun." Miten kertoa lapselle miksei se onnistu ja miksi tämä toinen ratkaisu on parempi.
Nyt viime viikon jälkeen lapsia tuli heidän äitinsä vanhemmat hakemaan meiltä, lapset odottivat kovasti että mummi ja pappa tulee hakemaan heidät. Kuitenkin lähdön tullessa ei he ihan hirveän halukkaita olleet lähtemään. Sain kuin sainkin asian puhuttua positiiviseksi ja lapset lähtemään hyvillä mielin. Olimme pihalla leikkimässä ennen kuin isovanhemmat saapuivat, lapset löysivät kukkia pitkin pihamaata ja päättivät kerätä mummille kimpun. Koko markki mentiin läpi ja kukkia saatiin söpö pieni kimppu kerätyksi. Siitä tuli oikein hieno ja lapset tahtoivat että kimppu solmitaan narulla, tein työtä käskettyä. Kun mummi tuli hakemaan lapsia, lapset veivät kimpun hänelle innoissaan. Sanoin että "koko markin kukat on nyt poimittu sinulle, jokainen varmasti noukittu maasta puhtaasta rakkaudesta.". Ja mitä tekee mummi, ottaa kimpun vastaan, pitää siitä kiinni kuin se olisi jokin roska ja sanoo: "En mä nyt oikein välitä tästä, kiitos vain. Annetaan tämä vaikka äitipuolelle jos hän arvostaisi sitä vähän enemmän". MULLA LOKSAHTI SUU AUKI JA ILMEESTÄNI KYLLÄ NÄKI ETTÄ MITÄ VITTUA!!! Lapset olivat myös vähän että mitä? Mutta käänsin asian sitten positiiviseksi, leikin otettua ja onnellista, hain pienen maljakon ja laitoin lasten kanssa kukat veteen. Kyllä meinasin räjähtää tälle mummille aivan totaalisesti mutta sain pidettyä suuni kiinni. Kyllä näkee mistä lapsen äiti on perinyt vittumaisuutensa ja ääliön geenit saanut. Voi kun mua ottaa vieläkin päähän koko homma, ei voi mittään... Olimme myös ostaneet lapsille uudet kengät, hyvä kun mummi suostui ne mukaansa ottamaan kun oli sitä mieltä että he ovat ostaneet paremmat. Sanoin että nämä on kenkäkaupasta ostetut kengät, myyjän kanssa katsottu että ne on lasten jalkoihin hyvät ja lapsi itse on nämä tahtonut. Emme ole ostaneet näitä kaupasta kokeilematta niin kuin jotkut muut. Vähän ehkä pääsin näpäyttämään heitä, he nimittäin olivat juurikin ostaneet lapsille kengät kokeilematta ja tietämättä edes oikeaa kokoa :D Meille soittivat kysyäkseen kokoa, emmekä me sitä tarkkaa uutta kokoa osanneet sanoa, kengät kun olivat kaikki vähän erikokoisia.
Nyt vielä kun saisimme haalarit ja talvikengät äidiltä takaisin ettei niitä taas myydä johonkin ja ensi syksystä mitään ei taas mistään löydy, saa nyt nähä kuinka menee... Saammeko tavarat meille talvisäilytykseen vaiko emme, sen varmaan osaan sanoa sitten seuraavassa kirjoituksessa :D
Nyt taas töihin palattava, alkaa palaveri.. Heido!
Mieheni piti exälleen lapsien kasvatuksesta ja muista asioista pienen puhuttelun ja ehkä nyt olemme huomanneet että asiat alkavat pikku hiljaa sujumaan jollain tasolla. Joo, ei lapsilla ole harrastuksia, ei vieläkään tarpeeksi rajoja yms. mutta pelaamista ollaan hieman himmailtu ja näin ollen etenkin vanhempi lapsi on rauhoittunut. Eskarissa osataan paremmin keskittyä, rentoutua ja elämä ei siellä enää ole taistelua ja hyvin menee. Kaikenlaista koukeroa toki tässäkin aika välillä on ollut mutta kerrotaanpas niistä sitten hetken päästä.
Lapset tosiaan on laitettu nyt pelikieltoon äidinkin luona, eli pelata saa enää vain kahdesti viikossa jos sitäkään, eli ei enää niin päin että peliaikaa on aina muutoin paitsi kahdesti viikossa, eli tilanne on nyt peilikuva entiseen. Tästä on lapset toki olleet aluksi kiukussa mutta parin päivän päästä tilanne rauhoittui. Harrastuksia vanhempi kaipaa nyt muualta, niitä ei vielä ole saanut. Joten se on sitten seuraava etappi, saada äiti viemään lapsia harrastuksiin. (jotka piti aloittaa jo vuosi sitten, mitä ei ole vielä edes aloitettukaan..)
Tarhassa ja eskarissa lapsilla on mennyt huomattavasti paremmin ja kehityksessä molemmat ovat menneet kovaa vauhtia eteenpäin, kiitos tästä kuuluu tarhanhenkilökunnalle, ei niinkään äidille. He ovat jaksaneet lapsien kanssa tehdä töitä, erityslastenhoitaja on saanut äidin tajuamaan tiettyjä asioita kasvatuksen osalta ja ehkä hänellä nyt löytyy hieman enemmän rahkeita ja motivaatiota itseltäkin, näin olen ainakin ymmärtänyt. Toivottavasti asiat jatkuu yhtä hyvin eteenpäin.
Lapset ovat nyt saaneet olla meillä jälleen vähän pidempiä aikoja mieheni lomautuksien vuoksi sekä anopin lomien takia, ehkä tämäkin on yksi syy miksi lapset ovat jälleen rauhoittuneet, ovat saaneet viettää isin kanssa aikaa ja myöskin olleet kovan kurin alaisuudessa.Yhden viikon lapset olivat tuossa jo aikaisemmin ja nyt pääsiäisenä saivat olla toisen. Olemme touhanneet yhdessä ja matkustelleet täällä kotosuomessa. Kävimme mm. äitini luona jota nuorempi lapsista on kysellyt jo monta kuukautta. Hänellä oli kova ikävä varamummua. Hauskaa meillä siellä olikin ja saimme herkutella kaikilla hyvillä ruuilla.
Kävimme myös Lempäälän ideaparkissa olevassa funparkissa, siellä oli aivan mahtavaa! Suosittelen täydestä sydämestä kaikille funparkkia, siellä meni reilu 6 tuntia ja hauskaa oli. Paikka on myös hyvin opettavainen, motoriikka kehittyy sekä joissakin paikoissa joutui käyttämään aivonystyröitä ja miettimään miten asiat ratkotaan. Etenkin vanhempi piti näistä ongelmanratkaisu jutuista. Me kaksin hänen kanssaan tykättiin ehdottomasti lasersädehuoneesta jossa piti mutkitella laserien läpitte kohti avainta. Tässä huoneessa yhteistyöllä onnistui, huomasin että vanhempi innostui kovasti siitä ettei tarvinnut tehdä yksin tehtävää. Itsellä oli paikat aivan jumissa tämän päivän jälkeen ja meinasin kaupasta varastaa maidonkin kun olin jo sen verran väsyksissä. Tein muita ostoksia mutta unohdin laittaa toisesta kädestäni maitopurkin hihnalle, palasin maksamaan purkin kun huomasin että olin muina miehinä kantanut sen kassan ohitte vaikka kaiken muun maksoinkin. Myyjä ymmärsi hyvin ja naureskeli tilanteelle, itseä nolotti niin paljon ja ihmettelin kuinka lapsilla oli vielä niinkin paljon energiaa.
Viikkojen aikana kotona lapset eivät meinanneet ymmärtää miksi piti mennä mamman luokse päivisin eikä saanut mennä hoitoon/eskariin meidän luonamme. Olisivat jälleen kovasti tahtoneet mennä sinne ja käydä luonamme tarhat/koulut eikä äidin luona, kuitenkin kerroimme ettei tämä ole mahdollista ennen kuin he olisivat koululaisia ja 12-vuotiaita. Vanhempi osaa jo sen verran laskea että ihmetteli miksi asiaan menisi niin kauan ja toivoi meiltä lyhyempää odottamisaikaa. Kerroimme että asiasta pitäisi puhua äidin kanssa, mutta lapsi sanoi ettei se auta. Kamala kuunnella tuollaista, mutta minkäs me teemme enää asialle. Parempi pitää lapsia siellä eikä pomputtaa muksuja ympäriinsä.
Tästä ajatuksena itselle tuli mieleen että tuo 12-vuotiaan mielipide asia on jo mielestäni vähän turhan iso ikä. Kyllä nuorempi lapsi osaa jo sanoa mitä tahtoo ja pysyä kantansa takana. Mutta laki tällä hetkellä sanoo että 12-vuotias on vasta lainkuultava. Kuitenkin mielestäni 12-vuotias on jo sen verran teini että jos vain on kiero jollain tavalla niin valitsee sen paikan missä on helpompi olla eikä ole niin paljoa sääntöjä ja pääsee tekemään koiruuksia.
Ainakin jos minä olisin saanut valita kahden paikan väliltä joissa molemmissa olisi ollut hyvät oltavat, niin olisin valinnut sen paikan missä olisi ns. helpompaa, verran kova meno oli jo sen ikäisenä aikoinaan. Maailma on sen verran muuttunut että monet lapset ovat jo tuon ikäisenä todella ällejä ja ns. pieniä aikuisia. Ei enää voi sanoa että 12-vuotias on lapsi, kyllä se on nykyään jo teinihelvettiä tuolloin. Joku 8-10-vuotias on enemmän lapsi, sen ikäisenä osaavat kyllä jo sanoa mitä tahtovat.
Itselläni on 10-vuotias pikkuveli joka kyllä osaa ilmaista kantansa ja naamasta kyllä vielä näkee jos on vastauksestaan epävarma, sen verran vielä on kuitenkin lapsi ettei osaa valehtelemisen jaloa taitoa eikä omaa pokkanaamaa vielä. Meillä on veljeni kanssa n. 20 vuotta ikäeroa joten mielestäni osaan hänestä kyllä sanoa aikuisena ja "vanhempana" että hän osaa jo kantansa sanoa. Ja tietää missä hänen on parempi ja turvallisempi olla, sekä ajattelee sen vielä sitä kautta eikä sen kautta että missä pääsee helpommalla. Eli mielestä laki on vanha ja sitä pitäisi muuttaa!
Nooh asiasta jälleen toiseen. Lapsien mielipiteitä pitää kuunnella asiassa kuin asiassa, heille vain pitää osata kertoa miksi jokin tahtomansa asia ei välttämättä onnistu tai ole järkevä. Kuitenkaan ikinä mielipiteitä ei saisi lytätä täysin. Mieluiten puntaroi asiaa ja pistää lapsen itse ajattelemaan mitä seuraamuksia asioista voi olla ja kuinka ehkä kannattaisi asiat toteuttaa jotta seuraamukset olisivat mahdollisimman positiiviset. Tätä onkin vaikea toteuttaa juurikin tuon "mä haluan teidän luokse asumaan ja tänne kouluun." Miten kertoa lapselle miksei se onnistu ja miksi tämä toinen ratkaisu on parempi.
Nyt viime viikon jälkeen lapsia tuli heidän äitinsä vanhemmat hakemaan meiltä, lapset odottivat kovasti että mummi ja pappa tulee hakemaan heidät. Kuitenkin lähdön tullessa ei he ihan hirveän halukkaita olleet lähtemään. Sain kuin sainkin asian puhuttua positiiviseksi ja lapset lähtemään hyvillä mielin. Olimme pihalla leikkimässä ennen kuin isovanhemmat saapuivat, lapset löysivät kukkia pitkin pihamaata ja päättivät kerätä mummille kimpun. Koko markki mentiin läpi ja kukkia saatiin söpö pieni kimppu kerätyksi. Siitä tuli oikein hieno ja lapset tahtoivat että kimppu solmitaan narulla, tein työtä käskettyä. Kun mummi tuli hakemaan lapsia, lapset veivät kimpun hänelle innoissaan. Sanoin että "koko markin kukat on nyt poimittu sinulle, jokainen varmasti noukittu maasta puhtaasta rakkaudesta.". Ja mitä tekee mummi, ottaa kimpun vastaan, pitää siitä kiinni kuin se olisi jokin roska ja sanoo: "En mä nyt oikein välitä tästä, kiitos vain. Annetaan tämä vaikka äitipuolelle jos hän arvostaisi sitä vähän enemmän". MULLA LOKSAHTI SUU AUKI JA ILMEESTÄNI KYLLÄ NÄKI ETTÄ MITÄ VITTUA!!! Lapset olivat myös vähän että mitä? Mutta käänsin asian sitten positiiviseksi, leikin otettua ja onnellista, hain pienen maljakon ja laitoin lasten kanssa kukat veteen. Kyllä meinasin räjähtää tälle mummille aivan totaalisesti mutta sain pidettyä suuni kiinni. Kyllä näkee mistä lapsen äiti on perinyt vittumaisuutensa ja ääliön geenit saanut. Voi kun mua ottaa vieläkin päähän koko homma, ei voi mittään... Olimme myös ostaneet lapsille uudet kengät, hyvä kun mummi suostui ne mukaansa ottamaan kun oli sitä mieltä että he ovat ostaneet paremmat. Sanoin että nämä on kenkäkaupasta ostetut kengät, myyjän kanssa katsottu että ne on lasten jalkoihin hyvät ja lapsi itse on nämä tahtonut. Emme ole ostaneet näitä kaupasta kokeilematta niin kuin jotkut muut. Vähän ehkä pääsin näpäyttämään heitä, he nimittäin olivat juurikin ostaneet lapsille kengät kokeilematta ja tietämättä edes oikeaa kokoa :D Meille soittivat kysyäkseen kokoa, emmekä me sitä tarkkaa uutta kokoa osanneet sanoa, kengät kun olivat kaikki vähän erikokoisia.
Nyt vielä kun saisimme haalarit ja talvikengät äidiltä takaisin ettei niitä taas myydä johonkin ja ensi syksystä mitään ei taas mistään löydy, saa nyt nähä kuinka menee... Saammeko tavarat meille talvisäilytykseen vaiko emme, sen varmaan osaan sanoa sitten seuraavassa kirjoituksessa :D
Nyt taas töihin palattava, alkaa palaveri.. Heido!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)